Seuraavassa hivenen erilaista runoutta, mitä suomessa on totuttu näkemään. Runo on kirjoitettu tarinan muotoon, tavallaan se on myös näytelmä, joka voitaisiin esittää näyttämöllä monologina. Tässä runossa on erilaisia roolihahmoja; henkilöitä jotka nousevat vuorotellen esiin, tavallaan näyttämölle ja sitä kautta heidän tarinansa tulee kerrotuksi. Nämä hahmot ovat toisilleen peilikuvia, ja he heijastuvat näyttämölle, runoon kirjoitetun kertojan kautta. Tavallaan vain kertojan kautta jokainen roolihahmo saa sanottua, mitä ajattelee. 

Toinen versio runostani Monologi löytyy englanninkielisenä, sivujeni englannin kielisestä osiosta Monologi nimellä. Se runo on hivenen erilainen verrattuna tähän suomenkieliseen versioon. Suosittelen tutustumaan siihenkin versioon. Se runo on sama runo mitä tämäkin, mutta sitä ei ole suoraan käännetty englanniksi, vaan päätin tehdä siitä toisenlaisen runon, ja korostaa siinä runossa erilaisia yksityiskohtia, mitä tässä suomenkielisessä versiossa tein. 


tyypillistä sinua (taas vain sitä samaa tarjolla) sinä olet sitä mieltä sinä olet sanonut sinä olet mennyt väärään suuntaan -olen etsinyt tietä (pois umpikujasta)

taas vain sitä samaa tarjolla -sinä olet säälittävä liian välittävä riippuvainen huono nainen, tyypillistä sinua "olen ihan ruvella"

olen inhottava muille vaarallinen mutten ihana

kuulen taas "tyypillistä minua "-kuulen taas mitä väliä, minulla

tyypillistä sinua (en tänne jää) -olisitpa tuollainen aivan uusi nainen mutkaton ja tottelevainen

mutta minä väännyn käännyn olen mutkalla suotta olen hullu kaiken pilannut sekopää ja niin tyypillistä sinua- en tänne jää


 hyvä ei riitä 

vaikka antaisin kaiken ja siltikään hyvä ei riitä, mitä sitten  -jää 

kun en pysty parastanikaan ylittämään

miten hyvä huonoksi muuttui, sitä en tiedä mitä tapahtui kun hyvä ei enää riitä

en tiedä mitä sitten jää - miten hyvästä Se aina riidan siemenen aikaan saa, sitä vieläkään en pysty ajattelemaan

Gina on mielessä sillä aina ja mielessä ja käsissä ja sinne vain se Kina jää ja sillä  aina vain lisää Kinataan -turhasta kinataan, pitäköön Ginansa, kuka sitä oikeasti jaksaa kuunnella, tekisi mieli sanoa kun kuulen Ginan taas alkavan laulamaan "Kilju kaula katkaistakoon!" Mokomakin Hanhi! En sen kiljumista kestä, enkä tiedä miten muutenkaan sen huudon voisi estää.

tämä Kina on kuin GIna

 kuin toinen nainen joka aina minut voittaa -vaikka venkoilee ja käyttäytyy kuin Huora! ja silti se on aina on parempi kuin minä vaikka sillä on oikeus väärin tehdä sanoa nauttia juoda naida nussia ja en edes tiedä mitä se polttaa, mutta minulla on kai oikeus vain siivota, pyrkiä täydellisyyteen?

Eiks' se tajuu, ei kukaan jaksa aina olla vain "äiti".

enkä vieläkään näe miten se on mahdollista - hyvästä aina se riidan aikaan saa

mut sillähän olikin se toinen nainen, takuu naisena, joka jakaa aina  "for free" huomiotaan antaa, huokailee, help me release me

 siis aina antaa, siis aina

se toinen nainen nimeltään on kai GIna tai  ehkä RIta tai KIna, tai Nina, tai ehkä Lissu, Lisbeth, Teresa alias Tessu, Aurora, who knows and who cares? "Vai liekkö aina saluunassa ahkeroiva Ar'Lette, French style", nimethän on hurmaavia, toki, kuten varmaan niiden kantajatkin... minä olen vain tylsämielinen Irene, mikä lie kreikalainen Rauhan jumalatar..kuka nykyaikana rauhaa haluaa, kun se on aika vaativa laji. Olisinpa,  edes kelttiläinen sodan jumalatar Birgittea se kuullostaa jo aika jännittävältä ja joltain ja aika haastavalta, mutta onnittelen, senkin kuulemma jo kesytit. 

no, eipä sillä ole väliä, toinen nainen se tänäänkin  on silti aina äänessä, taustaltakin jo huutaa,  se on se on se GIna, tänään, johon voit aina heittäytyä vaikka Gina on riitaa eikä muuta  - ja niinhän  hän on,  paras bändäri for ever! Sillä -eiväthän ne Kiljukaulat osaa edes soittaa, torviansa vain ja aina kun riidellään lainattuja sanojahan ne sulla vain on Ginaltasi kai kuultuja,  joilla perustelet mun rakkautta nurin

ei Gina ikinä muuta anna kuin lainattuja sanoja, koska se ei kannata - koska laatutakuu on kallista, ja rakkaus maksaa

sulosanat ovat kalliita, mutta niitä kuullessaan Gina on sulaa Hunajaa

 koska Ginan laulut ovat vain lainattuja sanoja, mitä GIna  laulaa  sulosanoilla feikkaa peilikuvaa totuutena näyttää koska Gina on riitaa eikä muuta, eikä se itsessään riitä, ja Gina tietää sen, ja sillä ehkä katkeruutta muita kohtaan kantaa

vaikka hän on aina ensin, hän on se joka joutuu aina ensin jakaa

miten se on mahdollista, ensisijainen valinta onkin aina, toinen 

kuka voittaa, kuka fuulaa

sä et ehkä tiedä totuutta etkä oikeit' sanoja,  ja ehkä haluaisit riidellä jonkun toisen kanssa ja ehkä se sopii minulle koska Gina on moskaa Gina on roskaa taidottomia sanoja 

sävel on  sillä sitä samaa- toistuvaa puuduttavaa ränkytystä

  se on "ihan sama," niin sulle kuin mulle, tässä vaiheessa

sitä samaa kuuluu kaikkialta jatkuvaa jatkuvasti toistuvaa Ginaa soraa toraa riitaääntä kuraa

olethan sä Gina  tietenkin välillä "Salliva", mutta sä sallit sen ottaa   multa riitaa etkä muuta -mutta se riita  riidellään muualla, kun sun kotona

vaikka vaalealta näyttää Gina, sen mustat sanat täyttää sen oman mielen

 Pese kasvosi Gina, mitä näet sitten oliko se siinä sitten Baby Make Up Baby Face Up. Kuka stoorisi lopultakin kertoo koska sinä olet riitaa etkä muuta  -et ole totta ja sinä saat hyvät sanat mustaksi muuttumaan, olet kuin Musta Äiti Maa, ei sinusta rakkautta kasva punattujen huuliesi alla olet ihan  Pska sinä olet riitaa etkä ole muut, vaikka kuinka haluaisit 

olla edes hetken, se toinen

fantasioit hetken, että olisit edes sen hetken verran,  se oikea 

-voihan V.agina, kuinka voisit hänet voittaa ole V - Ole' Gina -

onhan hän musta äiti maa mutta ehkä hänellä ei ole muuta 

eikä Gina  ymmärrä hyvien sanojen päälle, se syö totuuden murusetkin

 nostaa niillä tämä toinen nainen riitaa kun se ne muuksi muuttaa mutta ei muni kultamunia tämä Hanhi koska Gina on riitaa eikä muuta, valtaa tahtoaan mutta toisten tahdon alla yhä makaa vain lainattujen sanojen tähden tahtoo olla revittynä aina alla, Salliva -koska Gina on riitaa eikä muuta 

koska jos riita halutaan lopettaa Kinasta täytyy oppia luopumaan

voiahn V-Gina, Gina on vain riitaa, eikä muuta - hankala kuulla totuutta luullen, luulen 

joten tähänhän tämä runo lopahti, ajatukseni muualle karkasi mutta tosiasiahan on ettei R/N/V/G/Kinassa yleensä monta ulottuvuutta ole, on vain riita eikä sisään ulos + ?

Joten Knock Her down, hän on vain riita eikä muuta, riittääkö jo ?  vai tarvitsetko muuta

osaatko riidan lopettaa vai Ginanko viereen vain jäät - mut sovitko sä enää joukkoon

mut ei Ginaa haittaa jos joukko jatkuu ja jatkuu ja jatkuu...

se kun on sen luonne.....


siis-----------viereltä vieraaksi vei miehen tie

vei korea tie miehen ja jäi vieraaksi kaikille vaikka itselleen vieraampi lie

ei vieraan kanssa elää voi

tai antautua 

oli kahtaalla kauniinpi, pari suhde sitä jos pari suhdetta saisi

aviossa ollessani olin sivullinen suhteessani

sattui suhde olemaan yksinäinen kun suhteessa sattui olemaan vain yksi nainen, mutta tätä sattui vain hetkittäin - kun olin sivusuhde, vieras vain, vaikken ollut kaiku vain en

kaikuvainen kaiku-vain-en, en ollut kaiku, vain en

on vierelläni vieras mies, en tunne sitä enää, kuka sen tänne päästi, oven avasi tuolle vieraalle, kuuluu se lie toisaalle

kuka tahtoisi sitä taas lainata

saat lainata sitä ilman velvoitteita 

eikä tarvitsekaan sitä tällä kertaa palauttaa, ota se vaan koreassa kunnossa, ilman arkivelvoitteita - laita se vaihtoon sitten kun sunnuntain jälkeen arki alkaa

pidä se vieraana, varuillaan mutta muista  vieras tietää aina paremmin kun kuvan näkee kun sisältöä tiedä ei

kuka tietää mitä vieras tahtoo mitä vieras hakee, kestääkö tunnin tunne luulitko vain rakkauden kuka feikkaa yksinäisyyttään satuilee kun toisen jättää syyttä

varalla pitää

oletko kodissasi varana asutko kodissasi vain vieraana, tiedätkö ihan varppina

kun toinen käy kodissaan vain vieraana, ei ehkä tiedä missä asuu, Kai?, minä luovun suosiolla tästä koreudesta ei ole mitään minulla kuin vain vieras mies

ja löytyyhän noita, tuolta turuilta minullekin


hulluna riskeillä pelasimme

historiamme olisivat jääneet minne, kauniiden kyyn kylmä tuuli Annan poikaa vasten värit painaa

 hiton hyvin yhteen hioutuisimme tuskin paljaana makaisimme

yksi puolisekunti, en voi kuvailla yhteyttä

 sulaisimme kesäauringossa

pimenevä ilta olisi ohi ja vain taivaanrantaan viat jäisivät


et näe minua, etkä voi tuntea minua sillä et sinä voi tuntea merien syvyyttä

ei kukaan elossa oleva voi tuntea meressä olevaa elämää joka elää pimeydessä ja luulee meren pintaa taivaaksi

meren ajassa matkaavia kaikuja et voi mitata omalla ajallasi

ei ihminen voi vannoa uskollisuutta maailman merille, koska hän ei ole niitä jotka kuulevat merien kaiut


halu on näkemistä

uni on kehollinen kokemus

kukaan ei voi kiistää niitä, eikä todistaa  niiden kautta oikeutta


saanko koskettaa

haluan silittää hieroa nenää nenänpäällä maistella kaulaasi

korvan taustasi kutiaa poskellani silittelen poskeasi- katseesi riisuu ihon

maistut hieman hieltä ja hieman tupakalta

huulet tuskin, koskevat -silti hyväilevät

vähitellen tunnustellen ylähuulta maistelen  -ei aikataulua

vai pelkkä haavekuva

kätesi takaraivollani koskettelet hiuksiani -tuoksuvat kurpitsalta ja vaniljalta 

upotat kasvot hiuksiini maistelet niiden tuoksua- ihmettelet miksi tuoksun aina kesäkukilta

parransänkesi kaulaani kutittaa tunnen kuuman hengityksesi huulillasi leikit kaulallani nuolet näykkäät ennen suudelmaa, korvanlehti punoittaa 

hampaillasi näykkäsit sitä vähän liian kovaa  ja  nyt jo puhaltelet, viilennystä  iholleni

rohkeus vei eteenpäin

heittäydyit minuun

tunsin lämpösi

annoin ja unohdin 

itseni, uskalsin irrottaa otteeni


minä olen ammentanut loputonta virtaa tyhjentänyt ja tyydytys jäi uneen

keskellä kesäisiä keskeneräisiä unia valuin loputtomaan talveen sumuun kipuun harmauteen

 jää kai  vain elon pelko, levon hetket loputtoman arjen reen vetämisen tauoille

ja niillä hetkillä pitäisi  voittaa valon  kirkkaus ja sen luoma - varjo

 

itkevän auringon maassa kuukin itkee kaltaisensa kiertolaisen kohdatessaan

ja me ihmettelemme, kuka on tänään rakkausvahtina, sillä rakkausvahdit eivät saa meitä kiinni 

maljakimara, tänään huulille vaikertaville nostetaan, ne syntiset pisarat -rikotaan kristalliset lasit


olisit edes hiljaa sanonut näkemiin tai heittänyt hyvästit  reippaalla otteella olkasi yli, kuin ohimennen 

sillä tämä lyhyt yö ei enää korvaa aikaa, et voi enää vakuuttaa sanojasi oikeaksi sillä olet vaihtanut jo toiseen - ja olen tiennyt sen jo kauan 

ei auta odotukseni, että ehkä huomaisit minutkin tottumuksen takaa eikä anova kuiskaukseni enää muuta tosiasioita, vaikka eihän se juuri eroa huokauksesta 

en minä jaksa enää odottaa  sinua -ottaa sinusta kiinni aivan kuin en tietäisi mitä teit viime yönä kun et ollut vieressäni

 en enää jaksa olla  hiljaa ja toistaa lausetta lyhyttä sitä samaa tämä yö on lyhyt korvaamaan  aikaa, ota minut, lämmitä minua 

täällä on niin kylmä, tässä olen


vartaloni kiitämässä - olisinpa taivaalla tuo valkea viiva

etsimässä uutta kotia, vai he palaavatko vain, kotiinsa

pakenevat syksyä, erämaata

lentävät kohti aamuvaloa, syksyn valo on erityistä se haalenee, laskeutuu kohti talvea

ei ihminen erota taivaan viivoja ei ihminen osaa mitata taivaalta suuntaa, vain tähdistä, unelmistaan

silloin kun minä menen taivaalle jää kaaos ohi lipuva valkea lautta............. ... .. .  .   .  .


"minä lähden jos haluan, lähden taas, ja tällä kertaa en ehkä palaa ja sanojasi en kaipaa enkä matkalla niitä muista joten älä niitä edes kuiskaa, sillä nyt on aikani  sillä nyt on hetkeni löytää jotain uutta ehkä tätä nykyistä parempaa enhän voi tietää uupuuko jotain ellen uskalla kartoittaa -tilannetta"

niinpä- 

minä lähden myös jos haluan, värit ovat nousseet jo puiden oksiin ja alas viikkomme liikkuivat ja hetken olimme me kesän miedossa lämmössä ja sunnuntaina syntyi sana ja me katosimme

syntyi päätös

ja minä päätin ottaa uutta suuntaa 

ja vaikka kivellä kätesi kiellän ja veden alle olemattomuuteen vajoaisin ja jalkojeni alla pakeneva jää vetäisi minut alas syvyyksiin, kivellä kätesi kiellän

et voi pakottaa minua tottelemaan, rajalla kuiskaat tulisit hänen luotaan pois luokseni  takaisin, harmauteen, mutta se ei käy, ei enää 

joten minut täytyy kadottaa

heittää mereen

sillalta jokeen tai ohikulkeviin pilviin, en tiedä, mistä fantasioit tällä kertaa?

hiljaisuus vain  kuitenkin jäi

kun emme tienneet  mikä oli liikaa

vielä hengittävät ihoni turhautuneet hikipisarat vasten kaikkia näitä vaateita


pakota 

raukeuden repivä aalto 

läpi 

minun kehoni

yrittävät  peittää metsästysäänet 

mutta kuitenkin 

laiturin nokalta äänet karkaavat ulapalle

 oksat ovat hautautuneet sammaleeseen ne ovat uittopuita ne ovat 

mustuneita veden paineessa, ja sielläkö on muka minun viimeinen sijani 

minä lähden luokse tuulen rikkojan, hän ottaa minut aina sellaisena kuin olen ja 

hiuksissani on hyvältä tuoksuva seppele,  ne ovat taas sekaisin, ja annan niiden olla niin 

minä pidän kallioiden kaiuista, maan tuoksusta selkäni alla -piiloudun sammaleeseen, enkä pelkää

metsä on minun ja minä, metsän 


annatko anteeksi, armon

annatko armon vuokseni kuolleen luo

ja sen armahduksen hetken voitko ottaa sen  hetken kuolleelta puolestani  pois

otatko sen hetken 

pois

tämä heikkous ei kanna minua, se ei anna minulle mitään eikä mitään käteeni jää, ei ole edes kosketuksella 

merkitystä 

heikkous  pelkää kuolla puolestasi niin kuin mitään ei ois


aina joku eksyy

rakkauden poluille

surun barrikadeille

pihlajankukkien tuoksuun

öisen kesäsateesta kastuneen ruohon viileys herättää

varpaita paleltaa

matkalla ohitan kasvimaan ja jo puoliksi kypsyneet mansikat

kohta istun yksin 

jokirannan saunan verannalla ja  poltan yhden tupakan

keuhkoista nouseva savu sekoittuu osaksi aamun usvaa

olen osa maata, osa elämää


heitit paitasi pois, olet paljaana, olet ihana minun oma tuulenkantaja

olet hauras, ihana, minä tuulenkantamana sinun rakkautesi pyhä suojelija

yritin saada sinut ymmärtämään, minä olen tuulen siivu työni on sekoittaa sinut enkä malta odottaa kunnes olet valmis ymmärtämään sanoja

hiljaisuuden sanat ovat hauraita

tuulen kuiskaukset ovat kauneus, ohimenevä kosketus

sinitaivas sinä otit minut sisääsi

kuin kuun hyväilemän salaisen valon, Ane, olet salaa annettu - hymy

sinä saat minut uskomaan hetken herkkyyteen - herkeämättömään rakkauteen

siihen että voin olla tuuli, avoimesti

ja sinä rakastat minua juuri siksi että olen tuuli

etkä sinä halua viedä minun voimaani, kahlita minua tarpeisiisi

tuulenkantajan sanat ovat vain sanoja niiden osa on olla tuuleen lentäneet lehdet, kostea penkki ilman istujaa

sinä olet kaunis sinun köytesi jolla vedät minua lähemmäksi on hymysi

sillä saat minut lähelle sinua

sinun kaunis hymysi valloittaa minut, ottaa minut vie valintani ja minä olen sinun mieto tuulesi joka vilvoittaa sinua kesän kuumalla, mieto tuulesi pehmentää leukasi ääriviivan  ja joutsenen selkäsulat eivät kastu tuulessa, yön yli vieden -viet sinä minut yli veden,  yli toisten 


nyt on vain erämaa ja kaivo kuivunut

vaikka

 keidas oli tämä kerran


kannonnokkaan istumaan kävin

 päätin, tänäänkin ehdin murehtimaan 

ehkäpä parasta on jos poskeeni käteni painan ja tuhahdan elämälle, tuolle omituisuudelle joka heittää vain ongelmia, tielleni

 koska ehkä enää en tiedä  missä olikaan se elämän ilo josta pitäisi ottaa voimaa, jolla ongelmat pitäisi voittaa

 ja vaikka fantasioin ilosta, en tiedä  miksei se tule minun luo, mokomakin Ketku - tekee itsestään minulle liian hankalan 

vaikkei se koskaan parempaa löydä kuin minä ja se mokoma tietää  sen, ja se vielä, tietää sen  

ja siinä mielentilassa tuhahdan kannonnokkaan viereeni lentävälle talitiaiselle joka tuhahtaa takaisin  minulle että mitä minä siinä hänen kannonnokallaan mietin 

ja tiukasti katsoi minua se silmiin ja pyrstöään heiluttaen kehotti  ystävällisesti poistumaan pois hänen kannonnokaltaan, ja minä siinä sitten että mitä sinäkin siinä minulle isottelet

ja tiukka kisa se olikin katselimme siinä hetken toisiamme mittailimme toisiamme aika melko tosissamme, kumman kannonnokka se olikaan 

  ja jouduin poistumaan  

 

kummalla sitten lie olivatkaan linnun aivot?

 mutta puolustuksekseni voin sanoa, että vastustajani oli pieni kooltaan, mutta suuri sielultaan ja taidoiltaan 

en osaa koskaan lentää niin hyvin kuin hän 

ja syystä jouduin nöyrtymään  kannonnokista kun nokittelimme 

ja löysin paikkani hänen nokkansa viereltä

 mutta naapureista parhain oli hän

aina jos pihatielle vieras eksyi kannonnokkaan talitiainen tuli laulamaan, paras tähystyspaikka se oli siinä pihassa ja syystä jouduin hänen kannonnokaltaan  pois siirtymään 

ja kaikki aina ihmetteli kuinka konsanaan voin tietää  pihaan tulijan

lausahdin siihen  arvoituksellisesti "pikkulintuni" sen korvaani viserteli

metsässä kun oppii kulkemaan - metsän eläimet oppii kulkijan

muut voivat kehua vahtikoirillaan, mutta minulla oli paras ja sen nimi oli Parus Major  ja jopa minä jouduin pois hänen tieltään siirtymään

yhteistyömme oli varsin mutkatonta

aina kun hänen pesäänsä kyy mieluili

hän viereeni lennähti Trisp trisp Tsirp trsip hoida tuo otus pois, ja  minä hoidin

ensimmäisen kerran kun kutsumattoman vieraan hänen pesältään pois hoidin, hän oli vähän niin ja näin, olisin itsekkin selviytynyt, pienihän tuo oli

mutta toisella kerralla tuli jo suoraan kertomaan 

joten olisiko syytä lopettaa linnun aivoista puhuminen, siihen asiaan emme palaa enää  koskaan  laisinkaan 


riittää hänelle hänen tehokkain piiskansa kaiken tämän keskellä 

 sanoin riittää kaikki mikä tuottaa tuskaa

en koskaan tule olemaan sanojesi vastapaino; niiden kaiho -huutavana huutamaan


kuinka voisit muistaa, ei vaimosi ole ystäväsi eikä miehesi ole Into - 

  Himo-

irrottaa otteensa - eikä mieti tulevaa tai mitä jää ihon alle 

pois raapii vanhan, maalin uuden seinä saa

  alle  jää kaihoa; muistoja -  aikaa  mennyttä; alla menneen ajan on tehtyjä valintoja

eikä hän tiedä,  ei  hänen onnensa ole valmis, yllätyksetöntä totuutta se ei tunne eikä se juokse ketään karkuun

sillä hänellä on  mennyttä käsissään - hän on luovuttanut toivonsa,  otteellaan ottanut irti yhä enemmän; enemmän kuin osansa

unohdus onkin kaipuu joka kohdistuu johonkin, jota ei ollutkaan ja unelmasi olikin naiviutta - lapsellisuutta; luulit että sinulla on vara valita  katumus tai kuolemasi paikka

mutta  olen unohtanut suudelmasi ja miltä ne tuntuivat

ne ovat unohtunut uni

pilvet ovat unohtaneet sateen lumen rakeet halon auringon valon joka ennemmin  halkeaa kun ei halua pudota taivaalta, ilon pisaroina


kesä oli vain hetki ennen elonkorjuuta

on aika leikata viljaa pimenevässä illassa vilja lakoaa sateessa metsäkauriit tulevat


sinun ei pitäisi hallita minua 

päätän olla valo ja yö on loppunut 

sinun ei pitäisi, yrittää hallita minua

sinun pitäisi omistaa aamun hetki minulle, vain minulle, vaikka en omista mitään 

tahdoin ajaa yötä takaa ja pyysin omistakaa metsä minulle vaikka olen vain ääntä, koska olen valo jota vain ajoin yöllä takaa koska olen tuuli joka kulkee metsän läpi ja joskus loppuu jos valo pysähtyy ja taistelee yötä vastaan

ja yöllä valon kajo, on vielä harvinaista;  sattumaa 

yritän taistella valoa ja yötä vastaan mutta olen hauras olematta olennainen, olen vain hetki 

valon -takamaa, sattuma on yön ydinraja, sen takaamaa

yö on oikea, aina läsnä, on  olemassa tuulta ja tuuliminä -olin tuulessa katoava tuuli ja hetki hetkeltä voimakkaampi 

kun olin yhtä - muiden kanssa



millainen on  tuuli, joka katoaa tuulessa


päätänkin olla valo ja vaikka yö on loppunut, nämä kaksi hetkeä eivät omista minua

en omista mitään -en tee ääntä olen valo joka vain hetkittäin muistaa olemassa olonsa pitkällä matkallaan

ajoittain olen tuuli joka kulkee metsäpuiden oksien läpi ja niiden puiden oksat vievät voimani  -loppuni on jos valo pysähtyy ja taistelee yön hiljaisuutta vastaan

yöllä hiljaisuus on minun; olen hajanaista ja minusta puuttuu osia, tai eihän ne puutu, vaan ne ovat vain hajalla

 sinä puutut minusta sillä sinä olet tuuli ja sinun ei pitäisi kuulla minua ja sinun ei pitäisi nähdä minua koska olen vahvempi jos kuulet minut koska ääneni vie sinut mukanaan -  jospa olen vain ääni ja sinä  yrität viedä sen mukanasi hiljaisuuteen -

sinun ei pitäisi yrittää varastaa ääntäni,  sillä saatat kaivata minua


rakkaus pudotetaan pois, sillä sillä on liikaa valtaa, se rajaa pois valintoja

en kerro hänelle, ehkä hän jää  -en kerro hänelle muuttuneesta tilanteesta, lähelle voi saapua vielä, varastan vielä muutaman hetken suloisilla sanoilla

hän on sekaisin suunnista, uskoo ikivihreään, mokoma

valottomissa tunneleissa kohta etsii suuntaa ja menee sekaisin suunnista, hänen liikkeensä ei tule herättämään muissa luottamusta

eivät tiedä, uskottomissa ei ollut hänelle tilaa

seikkailuissa sinitaivaalla sen alla suunnistaa 

valtaa tilaa etsii luottaa etsii ehtii ei osaton löydä käsikirjoitustaan, se on piilossa unien hiekkalinnoissa, piilotin sen sinne, siellä hän purkaa rakennettuja taloja

juoksen nopeasti pois, kauas 

toistaan toistaa  samaa kaavaa 

puukottaa puhkoo naapurin renkaat mustasukkaisuuttaan, maailma sekoittaa värejä taitavasti, vain taivaanrannan maalarit tietävät miksi -isken

 juoksen karkuun vain siksi kun halusin rakastaa vain sinua, vain sinua vain sinua... 

en tahdo että- jäät elät selviydyt tahdon vain että pelkäät

minua


päätän olla yö

 -vaikka yö loppuu aikanaan, valon voimasta se aina katoaa

ja yö on sulkeutunut, se ei ota eikä omista  minua -kuten ei sinunkaan pitäisi edes yrittää omistaa mitään -mene, hallitset minut jo suvereenisti, mene

et sano mitään koska olen nyt valo 

juoksen läpi metsän kunnes pysähdyn ja taistelen yötä vastaan ja yö oli oikeassa, se on aina minua vahvempi

valo on minulle liikaa

valo on arkaa, peittää hämärän 

hämärä on se hetki johon valo kaatuu, ei löydä läpi hämärän tietään

hämärään valo jää, hajoaa

jää vain valon kajo -jonnekin horisonttiin


tunteet vain häviävät

tai eihän niitä alunalkaenkaan ollut, oli vain heijastuksia ja harhakuvia

ne olivat unelmia siitä mitä elämä voisi olla parhaimmillaan

tunteet vain häviävät kuin valon heijastukset peilistä

kuka tietää, onko ikkunan takaa katsottu katse oikea

katseet häviät- eteen katseen kukaan ei halua jäädä, vaikka sitä kaikki kaipaavat -kun voin odottaa

yön yli vaivoin, valvoin -odotin parempaa

yö ei tunne minua se tuskin tietää miksi etsin unta

lämpöä tarjoaa ainoastaan auringon paiste, se kylmän talvenkin voittaa - valo vetää minua muistoissa takaisin vanhoihin huoneisiin,  kaakeliuuneista hehkuvaan lämpöön - ne kuiskaavat, tulit takaisin 


suutelit hurmasit huijasit suutelit taas ja ne suudelmat joita annoit olivat suudelmia joista kukaan muu ei ole kuullutkaan

miksi vatsani on pyöreä kuin noussut täysi kuu

synnytän pojan rakkaalleni joka yöllä minut vietteli otti minut yöllä puolikypsien puolukoiden päällä korvaani kuiskasi, valittuni osa uni kuulas yö tuuli mäntymetsässä metsälampi kuikan kotipesä sinä, kuulut minulle 

kuu kuiskaten korvaani puhalsi kaulaani kuin metsäkauriin kaulaa hyväili ja suuteli ja lauloi lauluaan

rakkaani 

kuiskasi kuu korvaani

olet uneni läpikuultava yö mäntymetsässä

olet kaikkeni minulle, tänään

valintani jaa sydämeni metsälampeni

 kuun kuiskauksia kuuntelin

hän pyysi

synnytä minulle

lapseni

ja kuu kuului minulle 

hän vatsaani pyöreää silitteli

ja hyväili

ja suuteli suudelmiaan, joita kuu vain voi antaa

hän oli odottanut minua 

 ja kuu lauloi minulle lauluaan 

musta joutsen kauniimpi kuin kuu, lensi luokse herran -siipipuku tahriintui


olisiko se romahdus

voisin toki valita väärän tien tietäen väärin tehdä, voisin toki koskettaa 

hieroa takapuolta suudella vanhasta muistista niskasi herkkää kohtaa 

silittää vatsasi alaosaa

 mutta miksi niin tekisin, suola janottaa ja elämä on maksullista ja minä vain oheistuote siinä 

mitä minä sinulle tekisin, sinulle joka heitit minut mäkeen etkä edes katsonut taaksesi milloin pysähdyin vai pysyinkö edes tiellä 

haluan pysähtyä,  haluan muistaa missä asun

 en saa yhteyttä maisemaan

 sen turhaan kuvaan, sen vauhdissa ohitan


ei 

saanut 

kynttilää 

sammumaan

pieneni 

tasapainoton

levottomuus

hengityksen 

liekki


vastaan ui myrskytuulenmeri - myrskytuulen harha vuoksi


alaston runko, karu kaatunut, kuin katuisi paljastumistaan 

lehtikatoon säteet maan taivaanrannan pilvet heittäneet toivotta varisseet lehdet

koivu syysrannalla vaihtaa vihreät lehdet lainaa taivaalta lehdet riipineet vedet

ja syysvalo, kaiken paljastaa


suru harteillaan yön kulkija istuu portaillaan - ei voi mennä pois  -vastata ohikulkijan kysymykseen, edes viattomaan

hän ei kuule sanoja vain tuntee surun harteillaan, hän näki  saman unen taas joka aina  -herättää

kuvat jähmettyivät -liike katoaa

 valon takaa unessa hän etsii rakkaintaan

ei tiedä missä kulkee hän

askeleet katoavat 

polku kuihtunut kulkijoiden puutteessa

surun kulkija koskettaa rapistunutta maalinpintaa portaiden kaiteissa, aivan kuin  hän olisi nähnyt kaiken tämän ennenkin

missä olet rakkaani minne olet mennyt -aika on ohutta, maalikin katoaa, valon paineessa

yön kulkija istuu portaillaan suru harteillaan -ei muista nimeään tai heitä jotka istuivat siinä ennen häntä

ei ole mitään muuta läsnä olevaa kuin surun portaat jotka pitävät häntä täällä kiinni vastoin hänen tahtoaan 

hän tietää, valo oli täällä -hän tuntee pimeyden muttei tiedä kuinka ylittää rajaa- valo viiltää vetoaan, ei anna tilaa 

täältä ei voi mennä pois, tänne ei  voi jäädä

lähteä saapua

 ei ole enää mieltä

 toimivaa tilaa 

pohjoisilla poluilla ei ole väliä - ei mitään sanottavaa


eihän se ollut rakkautta, - kummempaa

 ei se ollut alaston paljas elämä, ei se ollut  sitä, - suurempaa

  ei se ollut edes elämään liittyvä tarina tai elämän hopeiset viivat; näkymättömät langat jotka sitovat  sydämmet yhteen,  -liitokseen 

vierelläsi vain alaston vartaloni 

kulutit aikaa

 olen kuin tatuoinnit iholla, -rakkauden langat mustuneet

olet tunnoton, paha

 kai tarkoitit,-oikeaa et ollut

sillä tämä suhde ei ollut koskaan rakkautta, -kummempaa

vieralläni vain kulutit aikaa

 sillä minuun et koskaan kuulunut

olit vain iholla, -iholle kuin mustekynällä piirrettyjä viivoja


kaipa se oli rakkauden tunnustus

ehkä parhain mitä olen kuullut suustasi, koskaan 

se oli tunnustus, myönnä 

sanoit erotessamme minulle, koskaan en myönnä sinulle kauniita sanoja, joten 

Mätäsvaaran mättäille mätänee lihasi haluton huora, paloittelen sinut ja luusi yksi kerrallaan Lieksan metsien takarajoille ne katoaa

 kuljen pitkin metsiä ja pudotan luusi yksi kerrallaan näihin rakastamiisi metsiin ja pala palalta katoat eikä kukaan löydä sinusta koskaan palaakaan

 kylmä lahna veresi Vuonislahteen kaadan, Pieliseen pudotan, pienimmätkin palaset


valon raja - tie hiljaisuuteen


joskus olin yö joka laskeutuu hiljaa kylmyyteen kuolevan koivun iholle

olin hämärä hetki ennen yötä - pystyin kaikkeen -ilman sanoja, ilman vaatimuksia

ja silti väitit etten olisi mitään, vaikka ilman sinua katoan sumuun

hukun sammalen pehmeyteen - maistelen ketunleipiä

menen kalastamaan ilman syöttiä, vain varpaalla

kun sinä olet mennyt, näen kuinka aallot keinuvat, lapsi tanssii hiekalla

ilman sinua näen kaupungin valot ajomatkan päästä - ilman sinua - lennän tuulessa uskallan kiivetä puuhun katsomaan oravan pesää, ilman sinua olen hämärä kylmyyteen kuolevan koivun iholla

pystyn kaikkeen

ilman sinua rakastun elämään ja uudelleen rakastun ja ehkä putoan eikä valo saa minua koskaan kiinni koska olen hämärä kylmyyteen kuolevan koivun iholla

 olen hämärä hetki valon ja pimeyden rajalla

teonsanarajanteonteko epätäysiä tähtikuvioita ajan takaa naurat tekonaurua pidätän hengitystä kädessäsi on tiili yritän rakentaa siitä taloa ja kyse ei olekaan enää läheisriippuvuudesta vain mahdollisuudesta,  -karata


rakastan hiekkaa varpaideni välissä - tuulta puiden oksissa

 syksy palvelee puita, tekee niille maalauksiaan 

syksy haluaa riisua puut, haluaa leikata ne pois kehyksistään aivan kuten halusit poistaa minut aseistani, mutta unohdit etten ole ollut kesä 

unohdit etten siirrä kurssiani sinun suuntaasi

 en käänny vaikka minulla olisi kylmä

 sillä olen valkoinen,  olen talvi ja tiedän että kesä myöntyy aina talven vaatimuksiin  vaikka kesä itkee syksylle lapsellisia sanojaan voitko muuttaa suuntaa -ilmassa on syksyisin vähän ehkä surua, kesä kun ei säästele sanojaan, anoo talveltakin samoin sanoin armoa, voitko muuttaa suuntaa    -ja talvi palaa aina


 viitsitkö pelata villiä rakkautta vai oletko vastuullinen ystävyys 

siinä vaiheessa kun sinun on tehtävä lopullinen valinta, nostaa kilpailu onnesta, kumpi olet

olitpa sitten se sana joka antaa väsyneelle tauon me olemme, yhdessä 

sinun täytyy muistaa olla enemmän, lapsenmielinen

yhdessä me olemme niitä hetkiä jolloin  me ymmärrämme olevaisuutemme ajattomuudessa

uskotko hiljaisuuteen ja hallitsemattomaan, sanoinkuvaamattomaan rakkauteen

ja rakkaus on sana ei vielä teko ja silti sanot minulle  unohda harmaa ja annan sinulle luvan olla villi ja annan sinun rikkoa määritelmiäni ja yrität repiä kosketukseni irti se sana  se on vain piirustus sängyllä --------------- ja revin alas kaikki maalaukseni ja huudan sinulle mitä olet nyt, mitä nyt -kuiskaat minulle 

pysy koossa, ole ihoni tarina -kosketus tietää kuinka rikki olet

olen rikki kosketus hyökkää minua kohti 

lähden juoksemaan kun kaikki äänet ovat kovempia kuin minä, kuin koskaan ennen kun ne tunkeutuivat minun ihoni alle - aiemmin

toinen oli ehjä toinen oli viimeinen sana -hän on heikompi kuin minä kuin viimeinen kuiskaus tuulessa joka yrittää varastaa piirustukseni -kauneus hajoaa

jää vastatunne - äänettä hyväilyt jättävät vioittuneet

hetki keinuu vasten

 on ollut arka -vaihtuivat kasvot


tuoksut jäivät aina osaksi kuun vaihtoa -aina, sisin rikko kuiskaa

luo epäilystä mieleen, veteen tuli tehtyä tyhjästä aaltoja

hidas aita on aina paikoillaan  pilvien reunalla on tuskin ajatusta

yhä hiekkaa varpaissa -kova nautinto, tarjolla on taattua laatutakuuta, iskeytyy kiinni on vasten minuutissa

on painettu niskalimassa kuun ympäri, kolmessa vuorossa painettu kiinni tavoitetta tytönpyöreä painautuu  vasten - tuu ota 

kuinka voisin katua, siinä tajunta on kipua -näyttö oikeudessa

maailman lyönnit ruohikolla imet leikit suudelmaa täyttymys nautinto on pehmeää

makoilemme ruohikolla minä paljaissa varpaissa sinä kumivarsisaappaissa

taivasta ei ole olemassa olemme yhtä horisontti kadonneena maailman keinun kyydissä 

sen reunalla emme ajattele muuta kuin tytönpyöreää  jäntevää kehoa ääntä kosketusta, emme voi olla muuta kuin kosketusta, olemme tuskin ajatusta

siinä vieressäsi makaa haavanlehti vapisevana melkein harmaana heijastuu käy äärettömään sänkyyn, käy syrjään peiton

kaikualasta aalto iskee totuuden eteen riisuntuivat -horisontti on levoton, kylmä

 liike pakenee edessäsi  

liike on eksynyt tänään,  syvään


veitkö sinä iloni, anna se takaisin, se kuuluu minulle

älä vie toisen iloa, saatana, se kuuluu minulle

käytitkö iloni, mitä tapahtui omallesi

vaadit rakkauden juomaa ilon tilalle, pyydät ole levoton

ja kaikki te rakkaat miksi te olette niin hiljaisia ​​tänään 

mitä teit viime yönä jaoit rakkautta, ilon sijaan, missä olet levoton sielu muistatko missä asut tänä yönä, ilon talon sijaan menet rakkauden taloon 

 rakkaus on aikaa mennä syvälle ilon sisään ja et sinä uskaltanut ottaa sitä riskiä, et uskaltanut antaa ilon ajaa rakkautesi läpi 

kun olin ilolle uskoton annoin sinun valita värit ja värit ovat todellinen rakkauteni 

joten älä pyydä minua antamaan sinulle lisää iloa ja 3 kertaa enemmän vieläkin enemmän vaadit vaikka kadotin ilosi, kun et antanut sille tilaa

lauloit ja humalassa huusit anna minulle ilon sijaan, juoma tai rakkaus - se  tuntuu samalta minusta, kun olen levoton  -huusit, ole levoton tiedätkö missä kauneutesi on nyt se on minun käsissäni sinun hetkesi on vain yksi sydämen lyönti 

joten  laula nyt vain tähdillesi, et voi pyytää niiltä aikaa lisää

joten kaiken tämän jälkeen  älä vie minulta iloani, saatana se on ainut mitä tarvitsen lisää


väittävät turhaan etten olisi mitään, en edes hetken vertaa tai edes sen hetken verran arvoinen - miksi minä olisin heidän hetkensä, heidän hetkiensä sisältö, kun sitä minä juuri näköjään olen?!

minun hetkeni on suru ja tuska eikä näitä kahta voi toisten kanssa jakaa

vaikka kuinka haluaisin kantaa toisen tuskan, en olisi siinä

olisin omassa hetkessäni -omassa tuskassani, omassa surussani

ja yhä edelleen siitäkin huolimatta jaksan uskoa, jo hetki -on elämän arvoinen 

rakkaus on voima -maa jalkojeni alla ja vaikka joskus kaaduin ja rakkaus ampuikin ohi, se ampui ohi

rakkaus ei kadu -ei koskaan, se ei kadu valintojaan vaikka niihin valintoihin  se olisi kaatunut

rakkaus on täydellinen ja se riittää, se on täydellinen piste, aivan kuin pelkäisivät täydellistä rakkautta ja sillä puhuvat pahaa selän takana marisevat turhaan

 se on turhaa- sillä kuka on täydellinen kun kukaan ei ole en ole ollut enkä tule olemaan, en koskaan -jaksaisitko muistaa minut silti, huonoilla hetkilläsi, jaksaisitko yrittää muistaa silloin kuka voisin olla parhaimmillani - jaksaisitko muistaa, mitä voisin olla parhaimpina päivinäsi - kauniina hetkinäsi saat valon säteetkin elämään, muista elämä silloin kun elämä on mennyt 

jopa niinä hetkinäsi kun olet niin yksin, että aika pysähtyy ja pelkäät - ettet jaksa hengittää ja minun aikani pysähtyi enkä jaksanut hengittää kun  kävelin  varastettujen huoneiden läpi sanomatta sanaakaan 

- ne huoneet rakennettin minulle, minulta kysymättä

en ajatellut vaihtoehtoja kun kävelin  hiljaisuudessa sanomatta hiljaisuudelle mitään,  kun puhtaalta pöydältä ei voi aloittaa ja puhe on menettänyt asemansa, silloin sanat ovat rajoja ja sanattomuus on teko ja ajoittamattomat rajoittamattomat sanoittamattomat sanat ovat muiden tekoja

ne ovat enemmän kuin minä koskaan mutta luulen, että tiedät -laki ja järjestys on tehty niille joilla on sanat  - minun sanani ovat hiljaisia ja ne katoavat toisten sanojen edessä - ne lakoavat kuin kesän vilja sateessa,  sanani piiloutuvat toisten sanojen joukossa vaikkei minun sanani  ole rumin eikä kaunein niistä


tie muuttuu en voi löytää suojaa, olen muista erossa - en etsi sanoja, ne eivät ole suoja minulle -kun päivä eroaa yöstä ja pimeys laskeutuu, pimeys on laaja se kuiskaa minulle putoa, astu harhaan - putoa, se ratkaisee ongelmat kasautuvat

ole yhtä minun kanssani, ole pimeys vailla suojaa - katoat minun kanssani eikä sinuun satu -sehän on vain yksi isku kun putoat ja se isku on viimeinen, vihdoinkin, lennät kuitenkin hetken ilman suojaa ja olet, vapaa -eivätkä he saa sinua kiinni

mutta olen täällä ja olen hereillä, jokin minussa vastustaa päätän olla täällä vaikka kuljen ilman suojaa - tiedän kun olet lähellä olen ilmaa -et huomaa minua, luulet olevasi etuoikeutettu, vaikka ei kenenkään muun pitäisi merkitä sinulle mitään niinkuin minä

 koet pettymystä minuun, purat sitä vapautuneesti vaikka olen vain minä

 en voi mennä pois, en kadu sanojani -et näe asioita niin kuin minä, ikivihreä on sinusta turhaa, laiskat päiväni saa sinut vihaamaan minua -mutta, miksi et sano mitään, yöllä

yö aikana hän ei suojele minua, en koskaan nuku hänen kanssaan

luulen että on aika lähteä, voisin hengittää silloin helpommin, ehkä hän löytää uuden rakkauden, tilanteeseen sopivamman; joustavamman kuin, minä

hän  ei ole minua varten, toivon että joku toinen muistaisi hänet -joku joka ei puhu liikaa, niinkuin minä teen

etsin erämaan, ehkä en halua tuntea ketään - sinä olet Vapaa! laskin sinut vapaaksi jo, miksi et mene, mene jo - mutta ethän sinä voi tuntea ketään oikeasti noilla tunnelahjoillasi -laskin sinut vapaaksi jo, mene jo, mene hiljaisuus luotani pois

sillä sinä viet koko ajan iloani

teet liikaa valintoja

vaikka ne ovat vain hetkiä jotka katoavat tuuleen kuin viimeinenkin lehti syksyllä putoava - sinä et tiedä, minä olen tuuli - tuulen pyörre, enkä sovi tähän taloon

haluan koskettaa sinua -kosken, mutta en ymmärrä miksi et koske minua olen sinulle kylmä vaikka olen pehmeä - kosketus oli tässä, ja ohitit sen

rikkoutuneet tunteet jäivät, kosketus on mennyt

olen mennyt, päätin lähteä kun en voinut jäädä ja vaikka varastaisit iloni tahtoni on täällä, katoamaton tahtoni

en minä tarvitse sanojasi -  edes hiljaisia kuiskauksiasi

tahtoni on täällä, katoamaton tahtoni ja maa jalkojeni alla

läpi sanojesi olen ollut hiljaa vaikka aamun hämärä on silloin kun ilta huijaa auringonnousua, minä olen janoinen koivu ja tuulien humina ja odotan sadetta

väsyin ilman vettä, vesi on minua suurempi humina

pelottavat äänet kulkevat metsänrajalla metsän  vastakkaiselle rannalle 

joessa ei ole vettä,  joki on kuiva tulva katosi jonnekin

joki on kuiva hiljainen maa, ilma painostava odottaa, muistan kun  olin harmaa pelkkä mieleni väri sotkeutunut muiden sanoihin -olin sokea, väreistä piittaamaton

pidän todellisuutta yllä kun mieleni ei ole enää yksin, eikä yksi ja väri ja varjo tunkeutui minuun ja sade lankesi, vihdoinkin se lankesi ja  viimeinen sana oli kosketus, maalaus ja tuuli muisti varastaa kuiskaukseni ja minun sanojeni kauneus katosi turhuuden edessä 


ota  hetki pois, juuri tämä hetki, joka oli äsken - tämä hetki ei kanna minua

se rikkoo minut - selkäni särkyy, en pääse lähemmäksi taivasta tällä tavoin

en tahdo sitä sekuntia takaisin, jonka käytin äsken tuohon hetkeen, anna armosi jollekulle toiselle, voisit ottaa sen antamasi armon pois - sen pelastuksen viime hetken ja vaikka ensimmäisen kerran hetki voisi loppua ja kukaan ei tietaisi että olen ollut, olisin

suru vastaa toiselle surulle, et ole niin paha kuin minä, et ainakaan kuin minä aiemmin

olet kuin et tietäisi missä rakkautesi on - nyt

on suruillakin suruja, surut on surujen asia, joten minä jätin suruni sinne missä kukaan ei kulje -armahduksen sekuntiin; sulkeutumattomaan - se oli ainut keino, jolla selviydyin


ja vaikka uskoin silloin, että suruni voisi rakastaa minua enemmän kuin muita, se usko menetti merkityksensä, sanojen merkitykset muuttuivat 

luulin sinun rakastavan minua kun torjuit minut vähemmillä vammoilla kuin muut

se oli siunaus, mutta en tuntenut sanaa rakkaus, ennen kuin tapasin sinut 

ja vaikka emme olleet koskaan tavanneet, tunsin sinut lähelläni jo ennen kuin päätit saapua

vain mietin, missä olet -miksi et ole vielä saapunut

miksi tunnen sinut lähelläni, tunnen tuoksusikin

ja nämä yksinäiset aamut korostavat sitä tunnetta, että jonkun pitäisi olla vierelläni

mutta hän ei ole vielä päättänyt saapua ja minä pelkään että aika loppuu ennen kuin ehdin rakastaa edes yhden aamun

vaikka olen ollut täällä häntä varten -olen odottanut, hän ei saapunut ja rakastan häntä silti -vaikka olisin ollut hänelle kaikista rakkain, hän sulki oven minulta

mutta hän ei enää tiedä miten kosketaan ihoa kuin ensimmäistä kertaa

hän ei ole varma onko hyvä olla rakastunut, niin varma tunteistaan


jos olisin maa, olisin kateellinen taivaalle

jos olisin pimeys pelkäisin valoa

jos olisin valo, ei minulla olisi rajoja

jos olisin maailma kuvittelisin muita maailmoja, etten olisi ainoa

jos olisin ainoa -jos olisin sinä en tietäisi miten koskettaa, enkä tietäisi kuinka -rakkauteni satuttaa


lehti ei aio sanoa sanaakaan, matkallaan

lähtee tuulen mukana puun oksalta kuin tuuli puun oksilta lehti sateen mukana

elämä on kuin viimeinen puun lehti oksallaan

haluat olla se joka jaksaa taistella tuulta vastaan

haluat olla se joka ei irrota otettaan, mutta se tapahtuu, jokainen joka syntyy kuolee joskus ja me olemme hiljaa, koska me tiedämme osamme

kukaan ei kuule kun hiljaisuus putoaa - lehden matka maahanhan on mittaamaton

se miettii kuinka voisin tulla takaisin, en ole lintu enkä tuuli

se pyytää, hylkää minut tuuli kun otteeni -irtoaa


sana loi kaaoksen se loi sekasortoa se loi hulluuden -loputtomasti heittelevät sanoja ilmaan ja kaikki uskovat kun niitä sanoja on niin paljon, mutta milloin valhe todeksi on toistosta  muuttunut

entä jos, halusin olla yksityinen - pitää omat asiani omana tietoni, kun ne ovat minun, vain minun omiani

toistatte totuutena toisen harhaa

te olette harhaa väärinpuhujia

minun pitäisi oppia olemaan kova, pitäisi oppia vastaamaan kovaan kovalla

valheeseen valheella, mutta tämä typerä hyvä sydämeni se uskoo yhteen ainoaan oikeaan sanaan, ei minulle ole merkitystä mitä sinä minusta ajattelet

vaikka et tiedä että kun valheisiin uskot

annat itsestäsi minulle puutteellisen kuvan

ja silti vannot minulle että minulla on puutteita kun olet kuullut jonkun sinulle tuntemattoman henkilön valheita ja ihmettelet, etten arvosta sinua kun vaadit minua muuttumaan valheiden mukaan mutta enhän minä valheiden mukaan voi muuttaa omaa suuntaa 

-olet valhe kun puhut noin minulle, onko valheesi  sanasi

-se on sinun vajeesi

-ehkä aika kaukana luottamuksesta

ja vaikka vannot minulle että minun pitäisi ottaa opiksi sinun puheistasi

 en minä valheesta oppia ota

enkä sinuakaan jaksa opettaa, valhe ei ilmaa jalkojen alla nostanut eihän se koskaan ole nostanut ketään korkeuksiin 

enkä minä jaksa enää sinuakaan opettaa, niitä opetettavia on ollut jo niin monta

minulla jää epäselväksi mistä näitä valheen sankareita löytyy ja miksi he vannovat, että luottamus on minua vastaan, en minä heidän valhettaan ota vastaan - minä tiedän kuka olen mutta tietävätkö he, en minä halua avata omaa sisintäni heille, jotka ottavat valheen vastaan  sillä sanojen välillä on aina raja ja niiden kahden sanan rajalla minä olen -häikäilemätön epämiellyttävä täydellisen epäselvä ja epäselvä olen, sinulle vain

 -minä tiedän rajani ja aikajanani kun kahden sanan rajalla olen, loputtomalla matkalla niiden välissä 

nämä kaksi sanaa ovat tyhjiä, kun kahden sanan rajalla olen -minä olen siihen itseni sitonut, että jaksan noita loputtomia valheita ja niiden sanojen välissä minä olen aina häviämätön

-olen leikkisä, olen tuuli, lapsenomainen, ajaton

voisit ajatella joskus että valheen sijaan  hiljainen ja rikkoontumaton, on vain hiljainen ja rikkoutumaton vaikka olisinkin joskus hetkellinen raju kiristämätön ja harmaa ja raivo

olisin irti

se johtuu vain siitä että siirryin hetkeksi pois sanojen tilaan

voisit rikkoa määritelmiäni, poistaa kosketukseni ilman sanoja, pyyhkiä pois karut valheet

et siedä hiljaisuutta, vaikka hiljaisuus on elämää, koska valheen sijaan elän sanojen välissä vaikka elämä muuttaisi sieltä suuntaa elämä on nuori ikuisesti olematta nuorta

elämä tuli odottamatta ympärilleni, minulla on mahdollisuus omalle maailmalleni ja silloin uskalsin olla  vain hetken vain sanan lähellä, sen vierellä

yöllä on aina painajaisten yö, sillä maailmanmatkaajan yö on aina loputon

sanojen yksinäisyys ei jätä heitä jotka ovat joutuneet menemään valheita piiloon, sanojen viereen, eivät he tiedä mitä he ovat ilman muita sanoja

hiljaisuudessa; pakotetussa huomasin äänet jotka putosivat käteeni, sanani ovat tyhjyys ja hiljaisuus, sillä yön matkustaja ei koskaan kävele yksin


 vaikka taas riideltiin ja riideltiin väärin - tunteet leiskuivat mutta vain väärään suuntaan 

eli  sekin meillä tehtiin väärin, meillä kun oli riitaa vaikka oli rakkauttakin, mutta ei osattu riidellä rakkaudella ja kaikki saatiin menemään väärin  -ihan väärään suuntaan, me väänneltiin sanoja kun  kumpikin  on siinä omaksi hyväkseen liian hyvä

ja kaikki meni väärin, oli sanoja joita heiteltiin ilmaan niitä heiteltiin seiniin ja yhdessä rikoimme rajoja, sinä rikoit minun ja minä sinun ja nyt ihmettelemme miksi emme löydä sopua

oli sanoja ja niitä yhdessä tuumin riidellessä rikottiin ja sanat alkoivat elää omaa elämäänsä- ne löysivät rajoja joita ei ollut aiemmin  ja näitä rajoja ei ole kirjoitettu karttoihin

me rikoimme sanamme, heitimme ne seinään

. en tule takaisin, piste

- en mene sinne, en. piste.

ja sinun sanasi ei ollut yhtä hyvä heitto kuin minun heittämäni sana, sanoit mene takaisin et voi lähteä mutta kuinka voisin mennä takaisin, jos en voi lähteä

voit lähteä, puhut itseäsi vastaan

ei  haittaa vaikka joutuisit kadoksiin, en minä sinua kaipaa


et taida tietää että ajattelin lähteä, ei minua haittaa olla ikuisesti kadoksissa

pärjään, löydän perille ilman karttoja

en pelkää vaikka eksyisin - nyt ainakin tiedän mitä saan, tämäkin on jo nähty

sanatkin kuultu ja minä olen maailmanmatkaaja, sillä maailmanmatkaajan tie on loputon ja sille tielle sinä minut heitit ja nyt ihmettelet kun en löydä tietä kotiin

joten katoa karttoihisi, sanoihisi kieliiisi kirouksiisi

tämä maa on kaiken nähnyt, kaiken kokenut ja olen ollut täällä tuhat kertaa aiemmin ja en ole koskaan kadonnut läpitunkemattomaan metsään -metsä pystyy, pysyy

mutta sinä juokset tahtoasi karkuun - vaikka se on sinussa roikkuu kiinni, viimeisillä tahdonrippeillään 

ja sinä yrität juosta  sitä karkuun

luulet, että avoimet haudat eivät ole tahtoasi varten


sanat kuiskaavat muista minut, muista minun hetkeni, ne ulottuvuudet joihin voin taipua tai olla taipumatta 

puhalla hiljaisuus pois

 -olet unohtanut sanat, kuinka asiat olivat 

joten kuinka voisit tietää, kuinka niiden tulisi olla

 kaikki muut kadonneet puhuvat vain toisilleen

 -anna sanojen kerätä voimaa, anna niiden olla eksyksissä koota osiaan, miettiä kirjaimiensa kokoa

ole hiljaa älä anna niiden herätä nähdä sinua, ole -ilman osaa, ilman välimerkkejä

voimattomana -silloin niiden mielestä et ole mitään

kerää voimaa, heitä pois turhuuden tunne, heitä pois turhat sanat jotka eivät anna sinulle vapaata kulkua, ne sanat ovat esteenä tielläsi 

ja niin sinä, unohdat ne


herää  joku huusi, kuka se oli, en tiedä vielä 

ja vaikka joskus sanatkin heräävät, vievät  tauoilta tilan, en kuollut rakkauden meren pohjaan

nousin sieltä pois ja vaikka olisit ampunut minut siihen jokeen

olisin noussut sieltä pois, koska minulla on  yhä tahtoni, vaikka veit sanani

et tiedä, lähteminen on helppoa sille joka on jätetty, koska jos ei voi jäädä -on pakko lähteä

ja niin tapahtuu joskus -elämä rikkoo sinut ja sinun elämäsi

ja niillä poluilla joilla kukaan ei kulje, vain hiljaisuus tyhjentää mielen

 joten, ole hiljaa älä muista yhtään sanaa, matkaa ilman sanoja

siellä maailmanmatkaajan teillä, pohjoisilla poluilla ei ole sanoja, ei mitään sanottavaa

koska täällä ei kukaan kulje -täällä aika on ohutta

aika on, ohutta, se sisältää kaikki tarvittavat sanat

kukaan ei tiedä missä olen  kun olen mennyt ja nyt eivät he tiedä kuka olen ollut, ja luulevat yhä olevansa oikeassa ja minä olen nähnyt, kuka olen kun olen lähellä tuhoa ja toinen on poissa tuhosta, sotilaiden sanat ovat aina samat- minä menen ja kun menen, mikään ei minulle riitä

he haluavat minun kaatuvan ja sitten minä olen kadonnut, yksi pisara pudonnut myrskystä, koska pimeyttä ei ole olemassa ilman valoa ja jos valo ei saavu -pimeys ei voi olla niin laaja

minä matkustan joskus ilman suuntaa, maailmanmatkaaja kun olen

olen tuulien välillä olen aaltojen aalto pieni valtameri tai sen pienistä pienin lautta

 ja kun minä menen, sanat lähtevät rakkaalleni -katosi toiminnassa

muista pimeys ei hajoa, jos valo ei saavu -ja valta ei auta- eikä menetetty kunniakaan, minä olin pisara joka putosi taivaasta ja pimeys oli laaja ja rajalinjojen puolin oli vain samoja sanoja, katosi toiminnassa- ne ovat aina sotilaan viimeiset sanat, vaikka kuinka vahvan  -sillä ne jotka elävät hiljaisuudessa, eivät koskaan katoa


hän tuli yöllä, hän tulee aina silloin

hän on yön kulkija - onneaan yöstä etsii, tai sitä muille silloin tarjoaa

   don  on kuin syksy, saapuu hämärän aikaan silloin kun lehdet putoavat ja silloin sade iskee iskujaan kattoon ja silloin hän vei minut jonnekin, minne en halunnut 

sade lauloi katossa lauluaan -<in< hänen tahtiinsa

hän oli sade ja rytmi ja sade ja sadepisarat ikkunassa 

ja poskillani oli samoja sadepisaroita kuin ikkunalla kun hän lähti, lepäsin ikkunaa vasten ja viileys minut vilvoitti

kun hän lähtee -hän on minulle ainoa ja minä en kuitenkaan välitä

 sanon joskus ei  hänelle ihan siksi kun se on mahdollista

minä tiedän liikaa hänestä

ja minä olen oikea hänelle, juuri siksi kun en välitä

en tiedä olinko ajan arvoinen; kosketuksen -olinko kutsumaton vieras; suloinen Demise -kauniilleen antoi don valkoista lunta ja silloin unohti rakas rakkaansa  nimen, kun näki valkoista unta, mutta ikkunan viileys poskella hänet vilvoitti ja hän heräsi

ja kerro valehtelija toisella rakkaallesi että rakkautesi häneen ei koskaan kuole

ja vaikka vaihtoehdot ovat toinen toistaan kovempia, hän kysyy sinulta don, anna aina  lisää -kun toinen rakkaasi ei koskaan kysynyt mitään

 -eikä hän aio ottaa aikaansa takaisin eikä hän kysy aikaa lisää 

  mut' siitä huolimatta hän toivoo että kaksi maailmanmatkaajaa, sattumalta -joskus kohtaavat


mitä rakkaus on, onko se uskonto viisi aistia vaille yli aina myöhässä

aaltoliikettä, tänään pitää kiirettä -huomenna en riko pintaa pelikirkas pinta hauras

sataa pinnan alle pinnan alla piilossa olen aaltoliikkeeltä 

nosti tuuli myrskyn pintaan - olen tyyni tänään, sataa vielä

minä kuolisin vuoksesi -kuolisitko vuokseni, minä pelkään kuolla puolestasi, ehkä en lähelle pääsekään

annatko armon vuokseni kuolleen luo -ota armahduksen hetki kuolleelta puolestani

otatko sen viimeisen hetken pois

tämä heikkous ei kanna minua, lähemmäksi taivasta en pääse

armahdatko minua -otatko sen viimeisen kosketuksen pois, hetkeen viimeiseen voi jäädä -hetki tuo

kulunut kaipasi lisää kosketusta, sit' vain 

aika on riisunut kuun varjot seiniltä, musteesta ei näy enää jälkeäkään

ei kuu kulunut vain aikaa on kulunut - varjot jättivät ajan kuin musteella värittömään seinään ne aina maalaavat viivat, vuode on riisuttu; yksin -jätit vaikka tiesit rakkaasi vain pelkäsi yksinäisyyyttä ja kaipasi vain lisää -kosketusta

ja niin sinä päätit tappaa ihmisen  -yksinäisyyteen, eristää hänet rahoillasi taidoillasi tuttavapiirilläsi 

et koskettanut sanoilla 

revit risan  hajalle, veit ihan turhalle rajalle, voitko uskoa sitä itsestäsi 

rikoit viimeisetkin palaset koskaan et koskettanut- sanoilla 

sanoit muille haukkukaa tekin sitä halventavilla sanoilla-ei se teitä uskalla vastustaa

halvenna yksinäinen, yksinäisyydestään -ja se on siinä

kun ihmistä tapetaan yksinäisyyteen koko kaupungin voimalla

lyödään sanoilla syyttä -syyttä syytetään yksinäistä, yksinäisyydestään

levy on niille jäänyt päälle-toista toisten lauseet hauku haureudesta. Haurasta. ja niin edelleen ja niin edelleen toistakaa nämä lauseet-toistakaa, juomme päälle maljat

EI

ei  ollut siitä tähän, minua rupesi haastamaan, rikkokaa se sanoilla-se ei kuulu tähän kylään. EI

kun ihminen tapetaan yksinäisyyteen lyödään sanoilla syyttä vaihdetaan kaistaa kesken lauseen - toinen kuoli melkein

hän kuulee tuo se on, siellä se menee 

vaikka rakkautta kaipaavan ainut synti oli kaivata rakkautta 

yrittävät kaataa sen sanoilla - siellä se menee

kuinka yksi kaupunki voi olla täynnä tätä

älä ole ystävä-vie viimeinenkin toiselta, vie arvo sanoilla, siellä se menee

se on rakkautta kaipaava jonka synti on kaivata kosketusta, hetken unohdusta

läheisyyttä

mutta lähelle on aina niin pitkä matka

kaiken tämän jälkeen lähelle on maailman pisin matka

 ja vain maailmanmatkaaja tietää mitä tarkoitan