...runo onneensa kadonneesta onnesta


kuinka voisin ymmärtää

voiko palata

tunnen maut, hajanaiset tuoksut, nekin- joita en voi muistaa

enkä tiedä mistä ne kaikki tulivat

en tiedä

kuinka voisin palata, olla kuin mitään en olisi, kuinka voisin karata luotasi, siten että voisin tulla takaisin - kuin luvatta, kuin en olisi koskaan lähtenyt

sillä minä muistan että pimeys voi kadota pimeyteen

valo valoon -minä sinun tilaasi

osaton osattomuuteen

valta valtaan

ja vallattomuus vallattomuuteen

mutta voiko ilo kadota iloon, eihän se koskaan voi


minä nostan maljaa, tosin ei heikoilla ole valtaa humaltua, juoda toisten jälkeen pohjalle jääneitä pisaroita

vaikka ne olisivat

irstaita ja toteutuneita

ja kaikki niiden unelmat olisivat täyttyneet

ei minulla ole täyttyneitä maljoja -loputtomia maljapuheita

ei minulla ole maljoja joita muille

jakaa, joita muille nostaa - ei minulla ole koskaan ollut syytä humalaan tai juhlaan

ei minulla ole ollut mahdollisuutta -valintaan

joten, kuinka voisin jäädä -vastata muiden kodin kaipuuseen, olla heidän lämpö, kotinsa

kuinka voisin olla se kaikki ja 

 sitä kaikkea vastaan -vaikka nyt olen, kun en halua tyytyä toiseen - minun pitäisi olla toissijainen 

sillä, miksi tyytyisin-toiseen - olisin toinen 

miksi vähentäisin vaatimukset -ohittaisin paremmat vaihtoehdot


minä menen metsään, luon itselleni asetelman joka sallii minun luopua todellisuuskuvitelmastani

minun sietämätön todellisuuteni on haurasta - eriävää muiden määritelmistä

se tekee minusta kyynisen, ottaa takaisin realismin - kylmän harkinnan

arkitoivottomuus ja maattomuus on minua

parhaimmillaan ja pahimmillaan

en minä osaani kaipaa

kun en edes tiedä minne sen kadotin

vain heitinkö sen uhallani pois

kuin kiven metsään

et sinä löytämääsi kiveä enää löydä

heitin sen sinne, mistä löysit

sen

eikä minulla ole enää ensimmäistä kiveä mitä heittää


minä olen kuin haljennut runko joka kelluu vedessä tahdottomana

-ei siitä ole itseään nostamaan-

ja vaikka nostaisin kanssasi aina riitaa, vaikka vain saadakseni huomiota, sen jakamattoman huomiosi -minä tiedän että minä olen se runko

ja vain sinä pystyt minut nostamaan

ja siksi nostan riitaa

-sinä olet minun voimani

enkä voi sitä sietää

sillä minä olen sinun tahtosi

-sinun viilennyksesi lämpösi rakkautesi, ne tunteet, joita et pysty muuten sietämään

ne tunteet joita et muuten pysty kohtaamaan


välittää mieleen viileys kaipauksen

arkuus on kuin huutava hulluus -sanon asioita joita en halua tai en, edes tarkoita

en halua näyttää - luottamuksen puute, se on kuin onkin se huutava hulluus joka väittää jatkuvasti itseään vastaan

kaipaus sinuun, iskee kylkeni alle -vie tasapainoni

haluni sinuun käy kiinni kupeisiini, kuin kylmenevän syksyn liike kallioiden läpi

selän alla sen kylmyys hajoaa

kevään alla jäätyneet hajoavat

ne unohduksen muistavat, ne muistavat mikä oli heidän osansa

riisuttuna alas painautuivat viimeiseen sijaansa

ne peittivät häpeänsä, olivat metsä 

olivat hauras olivat pimeä

olivat näennäisesti tiedostamattomia omasta olemuksestaan 

huuto lähtee tänäänkin sydänalasta

aallot ovat lyöntiliike - paljaat iskut jaksavat kapinoida tuulta vastaan

ne ovat voimakkaat aina hetkensä tunnossa, mutta silti aina myöhemmin vaimenevat

unohtuvat - vaikka vain vapaalla kädellä jokainen voi vetää veteen viivan

kapeneva tie vei rantaan asti

sen alla on arvet, ohiajaneiden rapistuneet urat

tiet vievät vain rantaan asti

ja kalliolla itsensä kylmettänyt istuja

kuiskaa

vaikene sade, vaikeanakin hetkenä

vaikene

olet vailla maata

olet vain suolavettä

minä olen maaton ja kuiskaan, tahdon kotini tuonne


en tunne kylmää, olen tunteisiin nääntynyt

olen ollut väärin, eksynyt

jos sillalta heitän tänään tuskani -katoaako se veden alle

ei tuska  pääse ylös,  saa mitään 

kun tuskastani luovun, tuhkani Pieliseen, hiljaa heittäkää sen veteen -sillä sillan ali vajoaa tämä turhuus, vaikenee lauluni

tämä on kääntyneen talven silta

tämä on kaivokätkö

kivet pudotan tyhjyyteen

sateen hiukkasia vain jää

katoava kaarisilta on kuin kuu nukkuva

hän on kuin taakkaani joka vieressäni nukkuu ja untani  valvoo, ylpeänä viereeni jäi-

tänään olimme yhtä hetken verran

ja tämä heikko valon varjo, loi minulle unen - vapautuksen hetken- sen viimeisen

josta olen nyt

valmis luopumaan

halu on jotain annettua

Jumalaista

tyhjää ja täydellistä samaan aikaan

ryhdyn lähestymään Jumalaa

hän antaa minulle haluaan

antaa minulle Jumalaista lohtuaan, antaa minulle puutteen tilalle  lohtua

toisella tapaa

mutta meistä molemmista, vain toinen on toiselle uhka


sinä olet jumalainen -tiedät että aika on hionut särmäsi, tiedät että juuri

ne korostavat nyt parhaimpia puoliasi

tiedät vaikuttavuutesi - muttet tiedä, tiedän olevani Jumalattaresi, eikä minun tarvitse kilpailla huomiostasi

minä tiedän aina heikot kohtasi

sillä Jumalallakin on vain yksi Jumalatar, mihin hän vertaa toisia, eikä silloin

hiotut särmät auta, eikä huuto- Jukolauta! miksei hän ymmärrä olevansa haluttava, vain minun!

mutta mitä siitä

 jos Jumalattaresi ei enää halua sinua, vaikka onkin haluttava- vaikka hänellä onkin riittävästi halua -  on myös vaihtoehtoja

 niin kävi sinullekin, mitä pelkäsit eniten, kaikista hioutuneista särmistäsi huolimatta


oksat viiltävät olivat 

aiemmin uhkeinta, mutta nyt ne eivät ole mitään

nyt ne ovat harhaa, ne ovat kuin syksyn piiskoja jotka repivät lihan, kaiken mitä vittua maailmalla on tarjota

mustuneina kaupungin poltteesta tähdet niskaasi vihaansa kasaavat - vaikka sinulla on kaikki, sinulla ei ole enää mitään - Jumalattaresi löysi halunsa, ja rakkauden

joki on lakannut virtaamasta - hän ei halua vain, juuri sinua --sinua

vasten valojen kaiut joen kannella loistavat - laonneena muodot ovat kuin haavat-kuin iskut vatsaasi kun hän sanoi-  ei


ja vaikka maailma on nyt kuin sokea- 

taivasoksa väärällä puolella katua, silti -lakkaamatta heiluu tuulessa


rakkaasi sinuun kohdistama haluton maailma on kuin katoava nuoruus, kuin katoava kunnia ja loisto, joka odottaa sumun jälkeen pilvien tuolla puolen

vieraat joukot ovat ottaneet haltuusi maasi, rystyset verillä repivät kun rakkaasi, latvat tuikkaa tuleen ja mustasukkaisuuden tunne repii sinun jäljellä olevan sydämesi viimeisenkin tuntevan osan kun katselet kuinka toisten syttämät liekit repivät puiden oksat, ja ihailet kuinka tuuli levittää tulta laajemmalle, ja silloin tuuli syttyy voimansa tunnosta


rakkaasi kadonnut loputon uskallus on nyt löytynyt-ja  tavoitteenasi oli hukata se

keinoina sinulla olivat kohdennetut loukkaukset 

aikaan sidotut eriävät, arat halut

vaiennettu kokoonpuristettu kosketus

-yhä näytelty tietämättömyys

 ja nyt hän on valmis -siitäkin huolimatta ottamaan vastaan, pimenevänkin yön

vierelläsi olevat naisen määritelmät ovat vain jäljennöksiä, eivätkä huomaa olevansa, Jumalattaresi kopioita

eivätkä he huomaa, ihosi tunto aistiesi terävyys tylsyy ilman häntä ja kaikki nämä tunteitesi nostama kosketuksen kaipuu nostaa vihaa, rakkaintasi kohtaan

vaikka vihasi kohdentuu oikeasti muualle -vihaat heikkouttasi

ja se on sinun sydämesi, joka tarvitsee fantasian hänestä että voit koskettaa toista naista vierelläsi

 ja kaikki se mitä teet hänelle- on vain, fantasiasi toistoa, aina - nyt ja jatkuvasti

eikä se mitä teet hänelle, tule koskaan riittämään aisteillesi

eikä se kuinka kosketat uutta naista vierelläsi anna tyydytystä sinulle, vaikka vain kotvan karannutta Jumalatartasi kaipasit

 vierelläsi oleva uusi nainen on kaukana siitä mitä alkuperäinen identiteettisi kaipaa, ja sen viileys on yhä enemmän sinua vastaan

aikaan on sidottu hetkelliset pysähdykset-kohtaamiset

jotka ovat joskus näyteltyjä ja jotka luovat -arat -eriävät halut

toteutumatta jääneet fantasiat

ne ovat kaikkein elävämpiä mielikuvia - tässä elämässä

ja rakkaasi on mielestäsi eksynyt

kun ei luota Jumalaansa, jonka hioutuneet särmät ovat saaneet hänet näyttämään parhaat puolensa

rakkaasi ei vetäydy, ei luota - ei hae turvaa, luotasi

ja sinulle jää jäljelle vain surullinen syyskuu- kesän käänteisarvon luoma illuusio

merkityksetön kuva, ehtyvästä rakkaudesta - voimansa kadottavasta

vaikka sinä elit siinä suhteessa voimasi tunnosta


rakkaasi miettii olenko ollut suhteessa myötä, myötäeläminen on merkityksettömyys, tyhjiö ehtyvä - ja se sai minun voimani

katoamaan sormistani


rakkaasi kulkee vielä rannan viertä

kerää kesän viimeisiä mansikoita-tuulessa mukana lentää

-koska hän on tuulten Jumalatar, eikä vain sinun

kun hän itkee kristallipisaroita -taivas hänet syliinsä ottaa


ja aina, kun indigovirta väsyneen syliinsä sulkee

tuuli indigovirralle kuiskaa

hiljainen, kuljetko puolellani

katoava kaarisilta, kannatko taakkani


tai


muistatko kulkeneesi,

olleesi ennen aikaa

ja ajan jälkeen tiedätkö mitä kohtaat

milloin on akanan aika kasvaa


indigovirran pohjaan kukaan ei putoa

pinnan alla virta vie- eivätkä jalat tule tuntemaan pitoa 

mitä annetaan virran mukana kulkevalle, virran vietävälle, mikä on hänen ansionsa, mikä menetyksensä, kuinka hän voisi kasvaa - tietää milloin maa kantaa

vaikka ilman virtaa maassa ei mikään kasva


minun mieleni on kuin huutava hulluus, se on kuin minä ja joku toinen joka asuu sisälläni

-en tiedä milloin se sinne, muutti

mutta se on sisäisyyteni aistinut, se on sisäisyyteni alku -palo ja tuska

tuho

akana, ja kaikki mitä tunsin ja koskaan olen saanut aikaan


-mitä minä tunsin,

kun kaikki on kiinni tässä huutavassa mielessä

tunsin sattumaa, mitä mieleni tuotti tahtonsa mukaan

sopusoinnun äänet, sattuivat korviini, korkeat äänet, rikkoivat minut -ne ovat saatesanani - en saanut aikaan edes hiljaisuutta

vastapaino on vain vastakohta -muutos, sattui sattuma -luvatta

se toi epätasapainon, tuhon

toi tulkintaan mukaan asteet- eriävän mielipiteen

rehellisyyden rikkovan saasteen

tasapainon vastakohdan

epätasapainon- alun - pisteen pelkotilan, elon 

 kuinka voisin ymmärtää - nyt on ehkä, katoava aika, aika karata - tai ehkä, aika muuttaa pelisääntöjä

siksi kaadan kalleimmat juomat maahan- poljen rikki, kristalliset lasit


voisinko silti palata - olla sinun ainoasi, ottaisitko minut silti sisääsi

kuinka voisin koteloida sisääni kyvyn jäädä

ei meillä ole enää yhtään yötä, ei taikaa - ehkä se jäi sinne nuoruuden unelmiin siitä mitä me voisimme olla, mutta se

 kipinä -sammui ennenaikojaan, ja nyt 

haluat - huudat, palaa, beibi - haluan jakaa menneet kanssasi, löytää sen kipinän

kokea uutuuden viehätyksen - uudelleen, kun huomasin että löydät sen toisten kanssa, vaivatta

vaikka emme me voi sitä uudelleen kokea, voimme vain sen uudelleen kadottaa


kunnioitus on vanha sana- me määrittelemme, sen uudelleen 

vannokaamme -me emme koskaan vanhene, ja kuolemme kohdataksemme vain ikuisuuden uudelleen

sillä suhteen olennaisen yhteydessä halu on pysyvää

suhteen olennaisen yhteydessä 

mitä halu on -

haluavan mielteen yhteydessä

sillä yhteyden suhteessa mikä on satunnaista, mikä pysyvää

kai uskot, että henkinen todellisuus on suurempaa kuin sattuma


halu on satu, se ei vanhene

kirjoitamme todellisuutta mieleiseksemme

teko on epähinta-harhailen, sinne käyn missä olen jo ollut

ja vaikka luulen löytäväni sinut muissa uudelleen huomaan aina heidän kanssaan

käännyin taas ja jätin kaiken mitä olin ollut

en nähnyt aiemmin sinua - mutta sinä tiesitkin sen jo

olin sinulle juurankon varrella oleva varjo

jotain sotkuista kirjoitusta ja hahmo, josta uupui varjojen ja valojen leikki

osa viistoista viivoistani oli se määrä 

joka teki minusta sinulle hyvin todentuntuisen

omintakaisen

yhden

mikä minua sinuun yhdistää, olenko hahmo - ehkä mietit sitä

onko sellaista olemassa

onko olemassa hahmoa - suurempaa kuin muut, luottamusta, toteamusta joka tietää olevansa toteamus

ehkä parhaimpina päivinään jopa olettamus, joka miettii tauotta olenko olemassa

olenko absoluuttisuus


sinua minäkin vain olen etsinyt, vaikka olen mystinen trendikuva mystinen salattu traditio trapetsitaiteilija

vähissä vaatteissa

ilahdutan alla istuvia minua katsovia ja olen sanoinkuvaamattoman ihana

kuvaamaton ja jotenkin rajaamaton rajattu tila taivaan alla, ihan sen rajalla

onko minussa piirrettä muuta

nämä viivat ylittävät minut, väittävät sinulle muuta, muuttavat minut ja minun tarjoaman totuuteni - sinulle rakentamani

yksityiset yksityiskohdat ovat liian selvät, kaikki erottuu, voi luoja!

tein tilani sinulle -että sopisit siihen suunnittelemallani tavalla
huomaisit asemasi

mitä odotan 

en ymmärrä miksi haluat sitoa minut itseesi sitä tiukemmin mitä absurdimpi olen

jos rikon rajoja- myös muiden, enkä vain omiani, jos sekoan -sitä enemmän haluat olla minun

mutta minulla se toimii päinvastoin

jos olet absurdi -sitä vähemmän sinua haluan

ja sitä vähemmän sinuun luotan - ja jos olet tasapainoni, luottamukseni rajani

se raja jota en voi rikkoa

sitä enemmän sinuun luotan

sitä enemmän sinuun kaipaan

ja ehkä kuulunkin

vaikka vain varjoosi

koska ei epätasapaino voi sitoutua tasapainoon

vain liikkeeseen

sinun luomaasi varjoon, joka häilyy valossasi -liikkuu liikkeestäsi, mieleiseksesi

luo kuvan mielestäsi

ja ehkä kuvani sinusta

onkin vain luomani fantasia

olet kuin oletkin kuin trapetsilla

ilman turvaverkkoa


sillä ei fantasioilla ole turvaverkkoja

realismi kun tappaa ne - ja yksinäisyyteni raja on yksityisyyteni raja

ja tätä rajaa minäkään en osaa rajata

haluan luopua yksinäisyydestäni


mutta juovun siitä myös- sillä se on yksityisyyteni raja

otan tilani sillä haltuun- eikä sinulla ole keinoja valloittaa tätä maata

ei valollasi, ei pimeydelläsi tai sillä taidolla jolla pujottelet näiden kahden välillä

kun olet kaikkien katseiden kohteena-trapetsilla

ja se hetki on aina loistavaa tunnelmaa

taidolla luotua - juovuttavaa -kuin huumetta

joskus juovuin minäkin 

unelmastani olla myös trapetsilla - sinä olet siinä esikuvani

mutta ei se osa ollut minua varten

se jäi fantasiaksi- sellaiseksi täyttymättömäksi

minä olen se joka jaksaa istua hiljaisuudessa kalliolla koko päivän katselemassa tuulta ja sen temppuja puiden oksissa ja  kuuntelemassa sitä kun se taputtaa kaikelle haavan lehdillä

se on minun osani

aika kaukana trapetsista

sinun unelmasi on olla edes hetki totta - ja valojen loisteessa sinä olet

hallitset tilan ja jokaisen esitystäsi seuraavan ympäröivän  tilan ja heidän seuraavat ajatukset

minun unelmani on olla 

olematta  totta

valinta tai totuus

tai absurdi, mitä pysyvyys itsessään on

koska mikään ei ole koskaan pysyvää

tai loputonta

suosio on lopultakin harhaa

elätkö sinä harhasta

nyt on sinun vuorosi vastata

minun luomaani tilaan astua 

eksyä loputtomiin kysymyksiini


tiedätkö kuinka sinua pienempi voi kohdata Luojansa yksin, sulautua suureen kokonaisuuteen-muuttaa täydellisyyden


miten tyhjästä mitään tulisi, enhän minä missään käynyt, miten tyhjästä pois lähtisi, minne menisi

miten voisin vastata kysymyksiin, kun pysähtyi aikani, en kuullut sanoja jotka sanotaan itselleen, että ei pysähdy

kuinka osattomuudesta pääsee eroon, kun osattomuudesta on tullut osani -otin sen 

- ahdistuneisuuden synty on salainen ja se on kuulumattomuus, ja miten se aina, kuuluu aina


kuka käänsi tekstin hiljaisen, ja sanoi, ole yksin rannallasi

hälytysmerkkinä, esimerkkinä irrallisena

kuinka valitsivat etteivät olleet ystäviä, vain kuin kaukaisin ivallisin naapuri, joka ei rajalinjalla kadu sanojaan vaan iskee syyttä kiinni, koska tilanne vaatii niin, koska tilanne olisi muuten ohi


miten katuisi,

sillä ei ihminen kaipaa kaipuuta - eikä kaipaamatta tule

kuinka tulla kaipaamatta - miten osaton saa osan, ja on osaton yhä 

hämmennyksen keskellä valitaan toimintalinja, toimimattomuuden edessä pitäisikö iskeä itseensä kiinni itseensä kiinnittymättä 

toimimattomuuden edessä pitäisikö iskeä kiinni, korottaa itsensä toisten yli vai sallia se, että voisi jäädä

väliin

ottaa tauon

ja ei Jumalani sanoistani huolimatta taivu, ei rankani kestä hänen kaipuutaan

eikä hän kelpuuta sanojani, vain

keinuttaa rannalle vedettyä laituriani, ja ihmettelee miksi veneeni ei ole vesillä ja miten ihmeessä voin elää veneettä olla paikoillani haluttomana viraltapantuna majakkana toisten virtapaikalla virtaamatta olla kuulematta luulematta toisin sanoja 

mutta Jumalani, kuinka minä voisin tulla sinun tilaasi, kuinka voisin kuulla sanasi, sinun kutsusi- sillä jos minä tulen sinun tilaasi, minä muutan sen väistämättä 

sillä minä muistan mitä olin ennen tilaasi tuloa, ei sinun tilasi ole sama jos minä olen siellä

eikä se ole enää sama jos  sieltä lähden

eikä se sittenkään olisi enää sinun tilasi, vaikka minä olisin jo mennyt

-sinä kaipaat jotain mitä et voi saada

muutosta; liikkuvuutta ja muuttumattomuutta yhtä aikaa

haluat luoda pysyvyyttä - koska maa on vain yhdenlainen

et pysty yhdistämään liikettä pysyvyyteen

sinä et koskaan pysty siihen, olet vain yhdenlainen; vain yhtä maata

ja maa on aina kateellinen taivaalle 

koska taivas ei tiedä- pysyvyydestä mitään, vaan pelkää sitä

maan muuttuvuus on hitaampaa kuin taivaan liikkeet

ei taivas kerro maalle - lähelle voi saapua vielä, vaikkei taivas tahdo että maa jää

silti jää maan kirjoittamat kirjaimet myös taivaan pieliin

taivas rakastaa maata joka veden kantaa

eikä taivas voisi elää  ilman maata, mutta ei kerro  sitä maalle- koska sen sydän särkyisi sille saavuttamattoman ihailusta -särkyvän maan pinnalla taivas vain huokailee syrjäsilmin välillä vilkuilee alas

niin kuin häntä hioin, ja aikahan on kai vain loputon jana ja sen luomat mahdollisuudet 

riitti kuvailematon

kuin olisin jo valmis

voiko taivas vain olla

voiko maailma olla loputon

maa on kuin hengityksen keskittyminen, mitä minä olen 

minä sovitan ilmaan

kuvan

sisällön

sopivan

sovitan

teen taivas tekoja

ja matkaan valomatkaa loputtomiin, vailla varjoa

ei ole jatkoa illalla, ilman minua

ei aloittamatonta aamua

ilman minua - jakamaton kesä ei syksyyn rakastu

eikä talvi uuvu, luovuta otettaan keväälle

joka vain jatkaa väliaikaa, hengästymisen jaettua tilaa -jossa kirkkauden pisarat muuttuvat tulvaksi

kesällä kaikkea on liikaa, hiljaisuuteen ei talvi vajoa

se vain tarvitsee tauon, että kuulisimme sen

ja ilman minua

ei ole taukoja, sillä minä olen taivas

matkalla

maan pinnalla - kurkiaurat mittaavat matkansa minusta

ja vaikka maa tarjoaa heille

ravinnon, kesän

-jatkuvuuden
me molemmat korjaamme elon

kaadamme sen laihon 


vaikka olen taivas

ja kaikki kuviteltavat taivaat 

taivaan ja maan välillä

en minä halunnut koskaan muita - vain yhden sen ainoan sanan, vaivatta sanotun

sen sanan vailla lunnaita

vain sen sinisen planeetan, olenhan sen sininen taivas


en ole taivas joka kaataa puita luvatta muiden pihalta

en ole taivas, loputon unelmoijan paratiisi - en vastaa rukouksiisi

en ole taivas joka varastaa joulun alla toisen kotikuusen tai kaataa sen tykki lumen alle


en luvalla kulje, en luvatta kulje taivas matkaa


taivas ei 

voi olla metsän suurin puu

taivas ei voi olla metsän aurinko puu, jonka alla väsyneet kulkijat levähtävät - syövät eväistään

taivas ei voi olla metsän iljettävin puu

jota kaikki pelkäävät, vaikka se sai osansa ilman syytään

taivas ei  ole keinupuu

johon kurittomat sidotaan kiinni

johon toivottomat hirttäytyvät

ne toivottomat, pahan maan hedelmät, jotka eivät muista niitä, jotka löytävät


sunnuintailapsen viettielämän tekee todeksi 

ikuinen rakkaus jota voi kuvailla

vain runoissa

joissa aina hämärretään oikeita sanoja, että saadaan aikaan-tulkinnanvaraisuutta

sillä runot eivät voi elää ilman tulkinnan varaisuutta

sillä muuten ne olisivat mininovelleja

tai vielä pahempaa,

novelleja


tarvitsemme lisää siis tulkinnanvaraisuutta

tähänkin runoon onneensa kadonneesta onnesta


kävisikö tälläinen rakkausrunoksi, vieraita matkalla

minun luo

taas kutsumattomia

lopultakin kai saapuivat perille

tulivat tielle tutulle

mutta minulta vievät tilan tunteet halun

tänään piti tehdä muuta kuin ehkä tutustua tulevaan puolisooni

sanoit voitko neuvoa tien, taidan olla eksynyt

neuvoin sinulle tien pois sen jälkeen, kun olin kysynyt, kuinka olet tänne päässyt, tämähän on umpikuja

sinä et näe eteesi

minä en tunne tietä jaloillani

sinun tiesi on tiesi selkeyteen

pois metsästä

se tie on minulle aina tie kotiin

joten vaikka ehkä olet se vieras, jonka apuun voisin tarvittaessa turvata

ja ehkä olisin sinulle mahdollisesti jossain rinnakkaistodellisuudessa se oikea,

en tänään jaksa tutustua, kääntää kiviä, arvioida mahdollisuuksia

olisiko näin, ehkäpä voisimme kääntää todellisuustulkinnan näin päin

miksi sinun täytyi eksyä  juuri minun pihaani sillä hetkellä, kun 

mietiskelin hetken haluani ja ehkä sitä että minun pitäisi ehkä tehdä jotain ehkä sen eteen ehkä lähteä ehkä kotoani ehkä sitä oikeaa ehkä etsimään 

kun mietin, ettei kukaan minua tule ainakaan kotoani noutamaan

ja juuri kun mietiskelin

hän on lähellä melkein

hajusi makusi tunsin suussani

ihollani kihelmöi

aivan kuin seuraisit minua koko ajan

aivan kuin tuntisin katkonaiset katseet, omituiset sattumat, punastumisen

ja juuri kun ajattelin hän on tulossa minun elämään, eilenkin, melkein


juuri sinä silloin astuit pihaani -juuri sillä hetkellä - kun olit seuraillut hetken salaa jousiammuntaani

neuvoin sinulle silti tien pois metsästäni 

tänään minulla on muutakin tekemistä

kuin arvioida soveltuvuuttasi puolisokseni


entäpä näin

voiko rakkaudesta

 puhua


vitut rakkaudesta

en minä osannut käyttää

siis käyttäytyä, näyttäytyä oikeassa valossa

tässä pakkovaossa

minä en ole sinulle sinulle riittävän ahdas, haluttava

en jaksa silittää ylikalliita paitojasi

vaikka sanojesi mukaan Tomminkin vaimo aina silittää 

vielä pyytämättä

väität ettei sinulla yksinkertaisestí seiso

kun en tee osaani kodin onnena

mies, etkö osaa itse silittää paitojasi

kun minä en jaksanut opetella


onko erektio onni, vai onko sekin ongelma


tosiasiassa halu lisää himoa

ja jos näet mahdollisuuden nähdä himoa ja lisätä halua

luuletko tosiaan, että avain siihen on silittäminen

vai tosiasiassa taitaa olla niin, ettei sinulla yksinkertaisesti seiso

ja jos sinulla ei seiso, miksi haluaisin rypeä sinussa

sinä et ymmärrä mitään halusta

et tiedä

me voisimme olla luonto, 

rakastavaiset

pyyntösi silittää paitasi on haljua

vaihtelevaa valhetta, perusperhe kuvaelma

jossa naisen kuva on valhetta

osallisuus tulee tekemällä 

ei tekemättä jättämisellä

vain siten nainen voi olla tähdellisyys, vaikka on samaan aikaan järjettömyys

arjen täyte 

sigma; täydellisyys

etsiikö täydellisyys minihame päällä haluaan johon voi upottautua haarojaan myöten, epämääräiseen miehuuteen

hallunisaatio haluni keskiarvo

kiinnostaa myös ystäviäsi

jotka vertaavat niitä omien silitysrautojensa keskiarvoihin

puhutte korvien välistä

jostain joka miehuutta itseensa ahmii

se ei kuulemma vaadi suurta älyä


vaikka kysyisinkin missä on se suuri äly, joka on löytänyt avaruudesta tämän kaiken sekasotkun ja väittää sitä omakseen

halu on hyvää, sopivaa

ja sitä on silloin riittävästi

kuin vaimosi on paljaana polviin asti, hän astia josta valuu jotain


kuka puhuu lie

että halu voisi kääntää itsensä kauniiksi itsenäiseksi raikkaaksi ja rakkaudeksi - siinähän lukee melkein seksi

no, tuo oli tolkuttoman matalalentoinen heitto,

heittoahan on tämä koko rakkauskeitto

tilaan sitä saavillisen

epäselvää vain on kuka sen toimittaa

mielellään tietenkin kotiin kannettuna

toimitusaika taitaa

vain olla ikuisuuden

joten hämärrän oikeita sanoja

eivät sanat kannusta

rakkauteen - vain epätodellisuuteen


entä näin, kertooko seuraavakin rakkaudesta


valon kajon voimalla

kurkotan tähtiin ja putoan lähimpään katajaan

maistelen sen marjoja haavoihini

pitäisi nousta ylös ja nähdä tähdenlentoja

ja toivoa että olet kiertynyt ympärilleni tällä kertaa sydämmelläsi

ja etteivät halaavat kätesi  kuristakaan minua eivätkä ahdista hengitystäni 

sen takia että myöhästyin kotoa viisi minuuttia

olen mielesi mielenkiinnon kohde 

ei hyväilevä kielesi tunnu hyvältä

se on kyyn kieli

ilmaa lipova

ja hyvältä tuoksuva ihoni 

vie sinut kuulemma uudelleen paratiisiin

sinä olet huokutteleva, tule mukaan

tule mukaan, tähän hetkeen 

minä juoksin karkuun paratiisiin

juoksin

hetken 

ehdin nähdä mitä tapahtui, ennen kuin portti sulkeutui

ehdin nähdä kuka valittiin -mitä sinä haluat, salata -totuuden

valitsemasi suunnan, ennen kuin minut rajattiin

olin rajaton 

minä juoksin

minkä jaksoin, minä juoksin paratiisiin

et odota enää 

unohdat uupuvan kuitenkin

nuo lukitut kultaiselta vaikuttavat kiinniolevat sulkeutuvat portit vaikuttavat painavilta, minulta ne suljettiin ja nyt kuljen toisessa todellisuudessa

mistä minä en voi mitään muistaa

kun pääsin vierihoitoon

miehen sai vieriteltyä pois viereltäni - toisen naisen niskoille

ja tässä tapauksessa todellakin voimme sanoa, jos homma hajoaa, se hajoaa niskoille

yksin nukkumaan mennessäni vain mietin, onko häntä ollutkaan

vai oliko hän vain mielikuvitustani

nämä naisen parhaat vilpilliset vuodet missä vietinkään, kai koskaan en siihen vastausta saa - karkumatkaa pitkään suunnittelin

tiedän vain- tänä yönä nukun

vailla uhkaa

vailla huolta

vailla tuomiota - karkuun pääsin, kuin pääsinkin


sinulle jäi vain toivo säilyttää kasvosi

ja suoranainen velvollisuus valehdella siitä muille

kuinka sinä halusit, säilyttää hänet lähelläsi -hänen kaaottisuuden 

se oli joskus kaunista, joskus ennalta arvattavaa

salaa haluaisit koston  - hän jätti sinut, kaikista hioutuneista särmistäsi huolimatta

tunnet repivää uutta tuskaa

toivot koston tuovan harmonian

jokaisen sanomatta kyllä sanan kostat, vaikka takaa näytellyn rauhan -takaa uusien puolisoiden tai ei,  sanot, 

mitätöin sinut, uuden rakkauden pinnallisiin iloihin

rehevä lihallisuus on kuollut jo Rubensin liialliseen lihaan

vain kosto avaa -tunteen - meillä on vielä yhteys- vaikka jätit minut, kostoani et pääse karkuun

annoin sinulle mahdollisuuden tehdä kauneudellasi minulle ilon

mikään ylläolevista sanoista ei ole liikaa -turhaa

elokuvateollisuuden sallittu mantra

mitä muka on unohdettu, oikeako autenttinenko sana

joka tulee ilmi olemisen tavassa

mutta minä elän kostosta , vapaan pudotuksen voimasta

jossa sinä elät vain hetken

ja haen uudelleen sitä hurmaa, ensi kertaa

jolloin tunsin sydämen lyöntisi olevan käsissäni

ja siinä hetkessä et voinut koskaan voittaa -tavoittaa mitään, et voinut tuntea mitään uudelleen

et voinut suuntautua -kotiin

sillä sinuun minun oli pakko jäädä

kiinni

ja vaikka minä kaikille sanon, niin tutuille kuin tuntemattomille että vika oli vain sinussa

tiedän, että minä olin vain sinun peilisi sivu

sen pienen pieni pieli

ja vaikka minun pintani on heidän silmissään

tyyni ja peilikirkas

on sen pinta hauras

sinua kun muistan

aina sataa saatana kaatamalle alle

sade rikkoo pintaa

peilin pieli vain rikkoa vastaa


ja vaikka Pielisenkin pinta on joskus tyyni ja peilikirkas

ei sen pinta ole koskaan hauras

vain sadepäivinä on sen ääni, ääripää

sen alla on karikoita joita ei vieläkään ole kartoitettu

ne rikkovat veneenpohjaa

vain rikkoa vastaavat


ja vaikka minä olisin tänään tyyni ja peilikirkas

minä tiedän sinä et ole sitä koskaan

vaikka pintasi on hauras

ja vaikka kaikki ihollesi putoavat sadepisarat ovat kaikkien nähtävillä

vaikka ne rikkovat ihoasi -et rikkoa pelkää

ihosi vain rikkoa vastaa


ja vaikka et koskaan katsonut minuun silloin, hiljaisuutesi oli minulle liikaa, kuin pelko työntynyt minuun 

pelkäsin - iskut ovat alkaneet osua

ne olivat tosiasiassa kovia

niin arkisia -tosia, vaikka osaltani käytännönläheisiä, minulle niin tarpeellisia - koska tarpeeni kontrolloida oli liian kova, pelkäsin, iskuni, ne ovat alkaneet osua

liian kovaa


rikkosi iski rintalastaani tai osuit vahingossa ja käynnistit sen saatanan sydämmeni -taas


ja vaikka koetin olla vahva- 

ja en minä pysty sinun rikkoasi rikkomaan

vaikka halusin-

 olla sinun kannonkolo

kaarnantuoksu

turva

lepohetki

tauko

miete

lause

-pysähtyminen

en koskaan sinun rikkoasi vastaa

en voisi sotia sitä vastaan - en saa sinua kesyyntymään - antautumaan ehdotta

jos antaisit minulle mahdollisuuden

tekisit taian 

tekisit minulle tähän alueen, johon voisin astua

jos antaisit

kaiken tämän olla - mitä oli aiemmin

tällä rajatulla alueella  olisi jotain muuta

kaiken tämän alla, voisimmeko olla, olla vain näin - vailla ennakko-oletuksia, vailla rajoituksia

jos haluaisin olla hetken katseesi ykköskohde - olisko se niin väärin 

kun halusin olla kosketuksesi tutkimaton maa

voisimme miettiä kuinka voisit löytää halusi ja tuoksusi uudelleen

viemättä niitä pois luotani


minä tiedän että minä olen karu

hylätty maa

jossa ei voi kasvaa mitään, sillä minä olen elänyt rakkaudettomassa kodissa

haluan naisen olevan kaikki maailman naiset, 

vaikka eihän se ole mahdollista

vaikka silti näin on

tälläistä vaadin sinulta

nainen, vaikka itse olen vain yksi sadepisara pilvessä

meressä maassa ja minä kuljen kaltaisteni parissa

minä olen hedelmätön muuttumaton mies

olen vakaa ja pysyvä, olen tässä 

olen maailma

minä tiedän että sinä olet fyysinen kuin jade

häly hely

halu poissa - ulkona tästä maailmasta, niin arkisesta

sinussa on jotain minkä kaikki haluavat

vaikkeivat tiedä mitä sillä tehdä

naisen aistimaailma on kohde suurimmalle osalle miehistä

kuin jade kuin hely kuin häly

kun halu- jotain joka on tullut tänne maailmaan jostain toisesta maailmasta,

eivät he tiedä mitä sillä tehdä

se on viimeinen valloittamaton mantere, jota yksikään mies ei voi voittaa

naisen halu

on miehelle jotain, jota voidaan määritellä sanoilla

hauras idea, jotain mitä aamu ikkunaan sumussa kirjoittaa


ei mies pysty sumua sumusta erottamaan

kun nainen erottaa lumestakin sen eri sävyt


minä tiedän että vaadin sinulta aamun valoa

aina samaan aikaan

esitän vaatimuksen kääntää ylösalaisin riittämättömän yön, koota nurjan yön


haluan että olet ahne

haarat

suudelmat

suolainen vesi

niin janottava

kuin kuiva aavikko kuten myös erämaan eksyttävät koivut, jotka näyttävät niin samalta

haluat että olet pimeys tummenevaksi mäntymetsäksi valottomuuteen pilkkoutuva

haluan että olet ahnas,

koska ahnaat kuulevat äänet

juoksevat yöt

tai yön selkään - tehtyjään pahojaan

muttet kai sittenkään kokoa saroja yöllä kaatuneita

- ja siksi sinua aina kaipaan

sillä käsikirjoittamassani  tarinassa maataan kaikki, maatonkin

maataan alastomana, siinä oikeastaan ei muuta tapahdukaan, tai ehkä 

mies antautuu - 

kiinni vesien vierivään pyörteeseen

ehkä mies muistaa miksi rannalle syttyi 

navigointia helpottava valo

ehkä mies muistaa kun valot navigoivat meren neitseellistä pintaa

se on jäätyvää pintaa

talvisin jäätynyt, eksyneelle kuollettava suudelma

ehkä mies kuulee herkkää huminaa vuorien takana

ehkä mieskään ei tiedä, vaikkein myönnä, voivatko vuoret, kuolla kadota

ajan sanoihin joihin valo sekoittaa haalean

ehkä miehen aistien meressä ei ole kevyttä aallokkoa

ehkä mies ei pelkää meren jäätynyttä pintaa

ehkä mies ottaa sattumatkin huomioon

koska mies haluaa aina muita 

ei mies halua kaatua kesken taistelun

mies haluaa valkean lakanan joka on ryvettynyt

kaikesta halusta 

mies haluaa lakanan joka on vapautunut kahleista

ehkä mies muistaa antautuessaan auringonlaskun värin, meren avaruuden

ja vietit

ja ehkä mies silloin miettii voinko muuttaa suuntaa

olemmeko yhtä

vai onko kylmyys pakko antaa pois

kylmyys on jäänyt jäänohueksi seulaksi 

joka kelluu heiluvilla laineilla, eikä mitään anna

sen vahvuus on olla jotain muuta kuin kantaa laivaa siltaa taloa

tässä tarinassa nainen on se joka  ei malta uskoa, tunnen maut, hajanaiset tuoksut, vain ne, joita en voi muistaa


kun vieraat tulevat esiin, ne etsivät himoa

aikeista vapaina

kulje sinäkin sanana aikeista vapaina


ole sana  -teko

ilman suurta harkintaa tehty

ole teko joka on tehty teon takia


sanat vievät luo

tai vievät pois

sanat luovat säännöt ja käytännöt

joita voi myös sanoilla rikkoa

tai olla rikkomatta mutta sinun täytyy sanoa sana, että saat itsellesi molemmat vaihtoehdot


sanat ovat sanoja

rakkaus on sana

klausuuli samoin 

kuten myös kauneus, onni rumuus ja osattomuus

jonka sanoit turhaan 

rakkaus sana on sanana väite, johon sisältyy muita sanoja 

siitä uupuu huippu

tai tasaisuus

joillekin se on vuorten huipulle kiipeävän kevään huipentuma

tai uupuva elämä

joillekin rakkaus elää vain kerran

tai elää jäänkin keskellä 

rakkaus on kaiken alla oleva perimmäinen sana

sinun väitteesi siitä että se on vasta toiseksi viimeinen sana, ei pidä paikkaansa

miksi väität että ilo olisi kaikkein viimeisin sana

tai siis ensimmäinen perimmäinen sana, kaiken takana

yksittäiset sanat, eivät kerro mitään

vain uupuvat sanat

anna minulle ainoa oikea sana

sano rakkaus, sillä rakkaus ei tarvitse iloa vain fyysisyyttä - halua

ehkä halu on kaikkein yksiselitteisin sana

mikään sana  ei kerro sinusta mitään - vaikka nimesi kuvaa harmoniaa

oikea kysymys kuuluukin, kuka loi sinut -disharmonian, joku alakerran tyyppi vai joku elät vain kerran elämääsi tarinoitsija 
kohti pimeydestä huutavat rakkaudessa pettyneet

ei pahaa ole niin kuin  tietämättömyyttä - rakkaudessa kokemattomuuttahan se vain on 

ja niin kuin kuiskailitkin, niinkuin minä häntä hioin ja uskoin että aika on loputon jana- aika on rajallinen niin kuin rakkauteen käytetty aika

ajan loputtomat mahdollisuudet?missä ajassa niitä mitataan?

onko anteeksianto loputon mahdollisuus, miksi et sitten anna sitä minulle

vai oletko valehtelija

sillä sinä olet sitä jos se mitä väitit joskus piti paikkansa- sillä sanoit kerran rakastavasi minua 

ole valmis

niinkuin minä olen- kuin loputon

en minä kysele koko ajan muilta -mitä olen

haluaisin sinun olevan joskus  minulle vieras-

voisit valita uudelleen, näkisit hioutuneet särmäni


en kerro vieressäni olevalle vieraalle naiselle, hän ei ole se joka lähelle  voi saapua vielä, vaikka en  tahdo, hänkin voisi jäädä  - ehkä hänkin kuiskaa vielä tee kirjaimet selkäni pieliin, älä puhu kovaa, hävitä sanojesi sävyä- halua vain

ja jos hänestä tulee Jumalattareni  vielä

minä matkaan loputonta valomatkaa vailla varjoa vain

silloin  

tunnen varmuutta

hän olisi minun kotini 

mutta hän on, sanoistani teoistani - torjunnastani

vioittunut

ja äänettä jättää hyväilyni

minulle jäi vasta hänen lähtönsä jälkeen käsiini 

tunne, ja tiesin mitä tarkoittaa että toisten kaivamalla kaivolla jää janoiseksi

ja vaikka minä olin vahvana hänen  vierellään ja join hänen kaivostaan minä janoa tunnen

jäin kiiinni sanoistani

eikä oikea rakkaani minua enää tunne 

sillä ei humise rajojen metsät arkojen

olen hänelle kai, vieras, vaikka ole en

hän kysyy, haluanko häntä, vai en 

kaiunko, vai en

jäänkö, vai en 

hänelle lehtikuura on kivuton paleltuminen

 

jäi varjon alle

taivaan pisara

 sadepäivänä itkevä

kääntyi vapisevin askelin

valon ja kylmän väliin

hänen siltansa oli nauru- punainen, hänen siltansa oli suru -ruskea

hän oli hyytävä tuuli, ihollani juhli humalaansa etsi ohenevaa tuntoaistiani, ja kun hän sillanpäähän saapui

silti vapisevin askelin kulki yli

ja rakkauteni häneen on yhä 

kuin kuumin tuli


ja vaikka hän kuiskaa, minulle, nautin enemmän kuin vastaan

hiljaisuus avaa ovia

kivi kipuna rinnassani ei tule koskaan olemaan yhtä - ja vaikka kärsimätön kiivas haluni huutaa, nimeesi en vanno, nähtävissä valmisratkaisuja, samanlaisia

olen enemmän kuin sinä

ja kaikki muut mitä koskaan en voinut olla

vailla vapautta kulkevien rinnalla

olen käyttämättömäksi jääneet mahdollisuudet

keskityn hengittämiseen

vaikka en täällä voi, on lähdettävä kauas pois

onko teolla merkitystä jos vain tekee  mitä pitää

vai onko fyysinen rukous todellakin, enemmän kuin kaikki muut

minä muistan, et antanut suudelmaa

vaikka tiesit, pelkäsin, minä muistan, et koskettanut- vaikka kaipasin

askeleittesi varjo, oli kuin äänetön kaiku, joka loi seinälle varjokuvaelman, mustan maiseman

vapaus, oli jotain, ikkunan takaa-avautuva - minulle kuulumaton

kaikki mitä tunsin oli sattumaa, mieleni tuottamaa harhaa

ja minä lauloin surullista lauluani,

ei tie ole loputon

matkaansa lähtee valo vannoen lausetta epävakaata

ei valo itse matkaansa mittaa

eikä suru loppumattomuuttaan

ei surua voi ennakoida, ei valo tiedä, olevansa

loputon, murtuneenakin

ja vain tyyni hetki on syyni

jatkaa 

 vailla matkaa

vailla suolavettä


ja vaikka sinä kiivaasti olet liikaa tunnetta laskenut - itkusi pisaroita arvioinut

mikä määrä oikeuttaisi huutosi ja fyysisesti rikkirepivät tuntemuksesi,

kun et tiedä -pitäisikö vain hiljaa tasapainoilla- miettiä voimankäyttöä, viallisen tunne tilaa, kun revit paidan auki

ei kaipaus toisen luo kuole - halu ja kaipaus ovat erillisiä tunteita, ne ovat eriteltyjä

sinä olet hyvä jaottelemaan asioita, ja tunteita

joskus oli totta tosiaan vain intohimoa tarjolla, ehkä minäkin syyllistyin siihen

nyt sinä tiedät että ei vaimosi ole ystäväsi, yhteinen fyysinen tauko

vapisevin käsin lähekkäin olimme hetken naurua ja tiesit minut osaksi itseäsi, minä tulin, eilenkin melkein

mutta sinun vieraasi  oli hajusi melkein makusi suussasi melkein käsiesi vapina melkein ihosi kihelmöinti

kuin me ennen, mutta sitten hän huomasi  katkonaiset katseet, omituiset sattumat, punastumiset

tosiasiassa, hänkin jo tietää, ettei  mies ole koskaan into,  tai ystävyys 

romanttinen kudelma, kuin rajaton luonto, joka kysyy kauan aikaa pettymystenkin jälkeen, kuinka tahdoton olet, muistot -ovat katoavia


ja vaikka itkuni maantie moukaroi

vaihdan kaistaa 

huusi kaista- minkä taakseen jättää, on pysyvää - vaikka loukkasit sitä toista, aika sille on mennyt ja jos et ajattele enää niin -kuinka voit jatkaa 

vaihtaa kaistaa

ehkä itkitkin, häpesit itkuasi jonka tieten tahtoen teit


itkusi itkit, huusi kaista

heitit sen maantielle, ja tie sitä moukaroi, seuraa itkua jonka vein - jonka maantie  vei

itkullasi ei ole saattoväkeä, eikä sen matkaa mitata 

itkullasi ei ole aikalaulua

ei haavekuvia

itkullasi ei ole aikataulua

vain itkusi jatkuva

ja vailla olennaista on itkusi - kuin vailla olennaista oleva sattuma

sinun itkullasi ei ole mihin vastata, et joudu vastaamaan teoistasi

eikä itkusi vaadi sinua toimimaan

itkusi kätkee kuvansa  - peittää olemassaolonsa

mikä on itkun kantama, kun ei pysähdy, maata saa on kuin liike joka elää vailla

- ja vaikka loukkasit sitä toista, uskot, toivo on kevät, nimettömyys unohdetuille

- etkä sinä enää jaksanut elää itkusi kanssa nimettömyydessä

vaikka itkusi on kuin Miina

hänellä ei ole ketään, joka hänet kykenisi ottamaan

vaikka kuiskailet ota Miina, on tänään tyyni, mutta

et ole tyyni koskaan pinnan alla

vaikka matkalla toiseen hapuilet kättä

putoaa yö hämärään ja itku yöhön jää

riisuu painavan paitansa nukkuu alasti ja valtimoitten synti tuo uneton houre vain jää -Miina kaipaa miestä ottamaan, muttei hänellä ole ketään


ja rakas rakkaalleen kuiskasi - en tiedä kuka oli kenelle kaikkein rakkain, ei kuulu se minulle

maan peitto sortui, lanattu maantie rikkoi pihan, paloihin peittyvät värit, ruohopeitot

onko se kai tekolunta, ikkunalla harsomaiset  seitit - pisarat

mitä pitäisi tehdä

aura repi pihakoivun kaarnaan haavan

painauma nurmikolla osoittaa tekijän

rankaan jäi jälki

murenivat huutoon vastaavat askeleet

pettynyt taivasranka ei ole polkua kummempi 

eikä tule enää kotiin, eikä hän tiedä - kun herään 

- maan kylmä raja elävän kuolleesta erottaa, haudassa ei paljoudella ole väliä 

- ja hän antoi annetut hetket toisilta pois, kohtasi hetken, jolloin luovutti

ei tiennyt miten voi olla tähti lisää pimenevällä taivaalla, jonne tähdetkin voi niin helposti hajota

otti pois itsensä, luovutti elämän osittaman haavekuvan

ei tiennyt että teot olivat valintoja

maan raja, joka elävän kuolleesta erottaa

sillä vain rajoistaan aika, ei anna myöten 

- ja en minä tiedä, onko tuleva, menneen jatkumo vai mennyt tulevan muuttuva tulkinta


kuinka kulkija voisi ennakoida suunnat -ylitettävät vuoret

veden pinnan pettävän rauhan, loittonevan aavan, sillä vain vapisevin askelin, jää hiekkaan jäljet - siellä ei rohkeista ole voittamaan, ei heillä ole kykyä- pelätä

ei pettävällä ole luottamusta

ei luottavalla, valintaa

missä onkaan se Sotisovan kivimaa

on syytä olla taipumaton, taipua

ja vaikka en sanoisi mitään tänään, eilen, olin varma

itsekäs, ennen romahdusta

enkä minä siihen tyydy etten loputonta virtaa tyhjäksi saanut, tein minkä tein


ja elämä vei- mitä vei

enkä taakseni jaksa enää katsoa

nautin kuin pieni lapsi 

syksyn väreistä tuulesta iholla


minä olen kohtuutonta tehnyt

loputonta virtaa yrittänyt tyhjentää

enkä jäänyt enkä tyytynyt

ahnaiden osa on juosta yö

pimeyden osa on pilkkoa äänet

ei maan ihminen välitä 

pimeyden peitteen alla, ilon pisarat ovat kertaalleen unohtunut uni

ei ihminen erota elon ahjot -lumopeitteen alla lumen valkeudesta välittämättä

elon viivat, loput

 hajoavat- pimeyden pisarat unohtuvat

indigovirrassa ohi lipuva lautta valuun harmauteen

elon viiva _ hajoaa - valkeuteen askel on jo jäänyt


ja vaikka luulin rakastavani sinua enemmän kuin sinä minua -annoin pelon tehdä valintoja - deadlock - pelko - vajaa uskallus

deadlock - minun valintani- pelko - vajaa uskallus

ja olin itsekäs- syytin sinua niistä  - luulin että valinnoillani olisi jotain merkitystä

mutta elämä kirjoittaa niistäkin huolimatta omaa tarinaansa

- ja jos olet sitä tarinaa vastaan, sitä enemmän olet deadlock tilanteessa

alaston paljas elämä ei ollutkaan se suurin tarina, järisyttävä

olet passiivissa hengitystä ihollani

liian lähellä


vartaloni kaaret ovat tottelemattomat, liikkeet toteutumattomat

kylmälle iholleni, lämmin hengityksesi katoaa

ehkä olen tietoinen

tai muuten vain en välitä

olen vain tekninen suoriutuminen, osa, en tuo 

ratkaisua tilanteeseen

ajatukseni harhailee liikaa

silti ei pahaa ole niinkuin tietämättömyyttä